Reetta Niemelä & Inna Hirvonen, KAKADUU! (2009)

Kakaduu!n teksti on Reetta Niemelän ja kuvat Inna Hirvosen. Niemelä (s. 1973) on turkulainen runoilija, joka debytoi vuonna 1997 teoksella Joen uoma on aina valoisa (Kaarinan kaupunki 1997). Hän on julkaissut runonäytelmän Kolmosten talo yhdessä Pauliina Haasjoen kanssa (poEsia 2005) ja suosittuja Milja-lastenkirjoja (Otava 2002-–2009) sekä paljon muita lastenkirjoja 2010-luvulla. Niemelä on yksi turkulaisen kirjoittajayhdistys Kapustarinnan perustajista ja on toiminut erilaisten kirjallisuustapahtumien tuottajana, esiintyjänä ja tekijänä. Hän työskentelee myös mehiläistarhaajana. Hirvonen (s. 1998) kävi Kakaduu!ta tehdessään Martin koulua Turussa.

"Kakaduu! koostuu runoista, joiden sana- ja lauserakenne muistuttaa suomea mutta joiden sisältö ei niin vain avaudukaan arkikielen säännöillä.

Kakaduu! soveltaa äidinmaidossa imettyä oppia ja ujuttaa tekstiin muun muassa kalevalaista poljentoa, kuten runossa Quuhi:

”Kuuska kuperoit?/ Kuperoin kuuhella./ Quuhella kullankuggasella.// Miiskä quuhella kuperoit,/ quuhella kullankuggasella?// Kohi kummoisen kummia,/ kummalan kuttuja,/ quita muita kummoisia,/ kummia kuggakummuja,/ quuhella kullangukkasella.”

Kaikkeen kirjoitettuun aivot eivät ole paras työkalu. Siten myöskään Kakaduu! ei avaudu logiikalla ja merkityksiä pohtimalla. Kieli ja sillä välitetty sisältö on myös tunnetta ja intuitiota, ja tässä suhteessa Kakaduu! tyhjentää pajatson.

Niemelä hyödyntää kielen onomatopoeettisia mahdollisuuksia sekä lukijan vaistonvaraista rakennetajua. Samalla hän valjastaa käyttöönsä myös makuaistin -– hörähdyttävien purkausten lomassa moni sana tuntuu kielellä kummalta, kun säkeitä lukee ääneen niiden rytmiä etsien. Metodi on sinänsä yhtä vanha kuin kieli, sillä kokeilemalla ja maistelemalla lapsikin omaksuu itseilmaisun.

Villeimmillään Kakaduu! on kuin puhdasta dadaa, jossa sanat ja lauseet tuntuvat muodostetun sattumanvaraisesti leikkaamalla ja liimaamalla, merkityksiä pilkkoen ja uutta sisältöä luoden:

”Tossumatta Uru liiraa leukia. Kli, kli, kli,/ kli, pittoo. Jo ruut, tuut. Ikihno prisko./ Mökkäle! Uru tursuttaa/ ni Uhu uhistaa./ Rikkine soihku tossulla. Uru korvii, klikatus.” (Mökkäle)

Haaste on kova kokeneellekin lukijalle mutta Niemelän kelkkaan heittäytyminen kannattaa. Kuka leikkiin uskaltautuu, saa palkkioksi uusia aistimuksia ja verratonta kielitreeniä. Sanojen laukatessa taipuisakin kieli saattaa sujahtaa helposti solmuun.

Kimurantin kirjan on kuvittanut Inna Hirvonen. Värikkäät piirrokset niveltyvät mainiosti hulluttelevaan tekstiin ja luovat runoihin myös uusia ulottuvuuksia näyttämällä muun muassa, millainen on Tippa Täppyrä tai Mökämissu."

Matti Komulainen, Turun Sanomat