Sami Pihlström, OTA ELÄMÄ VAKAVASTI (2018)

Sami Pihlström, OTA ELÄMÄ VAKAVASTI (2018)

"Moraalista onnistumista ja menestystä korostava poseeraaminen voi pahimmillaan köyhdyttää ja rappeuttaa moraalista kieltä ja siten niitä moraalisen toiminnan ja arvioinnin käytäntöjä, joihin yksilöinä ja yhteisöinä osallistumme ja joita moraalikieltä käyttäen rakennamme ja ylläpidämme. Kielen köyhtymistä tapahtuu kaikkialla, niin konsulttihumpuukin täyttämässä yritysmaailmassa kuin
akateemisissa ympyröissäkin, ja sillä voi olla haitallisia vaikutuksia näiden käytäntöjen sisäisten päämäärien vakavaan tavoitteluun."

Kaikenlaiseen ihmisten yhteiseloon -– esimerkiksi työpaikoille, johtamiseen, koulutukseen ja opiskeluun, harrastus- ja järjestötoimintaan -– kaivataan nykyisin usein enemmän positiivista energiaa ja ”pöhinää”. Synkkämielisyyteen taipuvaista kehotetaan näkemään asioiden myönteiset puolet ja katsomaan maailmaa valoisammin. Kriitikkoa saatetaan syyttää ”ratkaisukeskeisyyden” puutteesta. Uusi asennehan voi muuttaa kaiken.

 

Ota elämä vakavasti opastaa elämän ongelmista hämmentynyttä päinvastaiseen suuntaan. Kirjan suosittelema ”negatiivinen ajattelu” keskittyy ihmiselämän mutkikkuuteen, epäonnistumisiin ja huoliin. Niiden vakavan ymmärtämisen myötä voidaan pyrkiä todelliseen myönteisyyteen, joka on paljon pysyvämpää kuin näennäisellä asenteenmuutoksella tuotettu pinnallinen positiivisuushehkutus. Rajallisuuden ja katoavaisuuden tunnustamisesta voi kasvaa syvempi käsitys elämän merkityksellisyydestä.

 

Kirjan alaotsikko on Negatiivisen ajattelijan opas. Teoksessa tarkastellaan monia perustavia elämänfilosofisia kysymyksiä: moraalia, vastuuta, vapautta ja syyllisyyttä, kuolemaa ja elämän rajallisuutta, pahuutta ja kärsimystä, uskontoa, Jumalaa ja maailmankatsomuksellisen keskustelun luonnetta. Näitä ja useita niihin kytkeytyviä teemoja tutkivia pohdintoja yhdistää pyrkimys suhtautua elämään ja maailmaan täysipainoisesti –- vastahangassa aikamme viihteellistyneelle ja jopa lapsellistuvalle kulttuurille.

 

Ota elämä vakavasti perustuu akateemiseen filosofiseen työhön, mutta se on kirjoitettu laajaa lukijakuntaa silmällä pitäen, eikä se edellytä ennakkotietoja filosofiasta. Kirjan elämänfilosofiset mietteet on tarkoitettu kenelle tahansa elämäänsä vakavasti suhtautuvalle.

Professori Sami Pihlström on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia filosofeja.

"Luin pihatuolissani Sami Pihlströmin kirjan Ota elämä vakavasti (ntamo 2018) ja riemuitsin syvällä mielessäni: Jo oli aikakin!
Nuoruudessani vähän naurskeltiin sellaisille teeseille kuin 'ihmisen velvollisuus on suhtautua elämään myönteisesti'. Nyt tuntuu, kuin muuta velvoitetta ei olisikaan -– ihmisellä itsellään enempää kuin yrityskonsulteilla ja hyvinvoinnin valmentajilla. [...]
Pihlström [...] kyseenalaistaa selvin sanoin oma-apuoppaiden hypetyksen, joka alkaa olla jo niin levinnyttä, ettei sitä hyökyaaltoa aina edes huomaa. Uuden teoksensa lähtökohdaksi hän ilmoittaa yrityksen ottaa elämää haltuun. Eetikkona hän kantaa huolta myös moraalin hämärtymisestä ajassamme. 
Moni voi pelästyä teoksen alaotsikkoa Negatiivisen ajattelijan opas. Sen voi tulkita ironiseksi heitoksi positiivisuudenoppaisiin päin, mutta syvimmiltään se kannustaa elämän lähestymiseen 'ei'-alkuisin käsittein, 'vakavuus edellä'. '[…] ymmärrämme hyvyyttä kunnolla vain tutkimalla pahuutta, vapautta ja vastuuta vain tutkimalla syyllisyyttä'. Ja tienä elämän käsittämiseen on kuoleman ja katoavuuden tutkiminen.
[...]
Etiikka käy mahdolliseksi siinä välitilassa, eräänlaisessa ei-paikassa, joka on oman itseydenkokemuksen ja siitä luopumisen välillä.
Siihen taas tarvitaan itsekritiikkiä, jota ei pidä juuria pois psyykkisen hyvänolon tai päämäärään pyrkimisen nimissä. Nykyisinhän kritiikki ja erityisesti omaan itseen kohdistuva halutaan häivyttää jo opiskelustakin. Tietysti myös itsekritiikillä voi poseerata, syyllisyydentunnolla nostaa omaa häntää. [...]
Riittää jo negatiivisuus, lopeta tämä ankara laulu, toppuuttelee tässä vaiheessa lukijani. Ja minunkin on tunnustettava, että Pihlströmin luettuani valvoin kokonaisen yön. Olin ankaruuden imussa. Ja samalla mieleeni pulpahteli ongelmia, joissa painiskelin jo kouluaikoina: Onko minulla oikeutta olla iloinen, kun maailmassa on niin paljon tuskaa? Miksi en voi sitä lievittää, miksi vain pelkään ihmisiä? Mikä on ratkaisu pohjattomalta tuntuvaan suruun, kärsimiseen ja syyllisyyteen? Miksi ajatteluni pysähtyy aina johonkin 'pohjaan', eikä uskalla painua pohjan alle?
Pohja-metaforalla Pihlströmin kirja ei juuri puhu, mutta haastaa juuri siihen, mitä nuorena en rohjennut tehdä. Mitä sieltä syvyyksien syvyyksistä löytyykään. Ainakaan 'positiivisuuden', psyyken 'eheyden' tai 'terveyden' nimissä en sukeltamisesta saisi laistaa. Ja voihan niissä löydöissä olla myös valoa. Pihlströmin sanoin: 'Aidon toivon edellytys on eräänlainen pessimismi', ja: 'Suru on kuin kehys, jonka sisällä ilokin pääsee loistamaan.'"
Liisa Enwald Elämäntarina-blogissaan 14/vii/2018.

"Kokonaisuutena kirjasta välittyy oppinut, mutta samalla monella tavalla mietitty näkemys nykykulttuurin ongelmista. [...] Kirjan lukemisen jälkeen voi itse kukin voi pohtia, mikä on kukoistusfilosofian perintö. Sen henkilökeskeinen ja yltiöpositiivinen hehkutus ei ikävä kyllä anna juuri mitään aineksia vaikeampien kulttuuristen ja yhteiskunnallisten kysymysten pohdintaan. Pihlströmin tarkastelu sen sijaan tuo esille sen, miten negatiivisuuden
menetelmällä on mahdollista avata laajoja näköaloja moraalin, kulttuurin ja yhteiskunnan tilanteeseen."
Pekka Kuusela, Kulttuurintutkimus 1–-2/18

"Helppolukuinen teos tarjoaa vakavasti otettavaa elämänviisautta ja kirkastaa merkityksiä."
Else Turunen, Kotiliesi 15/2018


"Muutoskonsultit ja elämäntapavalmentajat saavat kovaa kyytiä."
Pietu Heiskanen, Ruotuväki 17/viii/18


"Vastakohdan [...] näennäisen helpoille ratkaisuille tarjoaa uskontofilosofian professori Sami Pihlström kirjassaan Ota elämä vakavasti – Negatiivisen ajattelija opas. Kirjan nimi on provosoiva ja sillä piikitellään nykyisin niin suosittuja elämäntaito-oppaita, joissa luvataan parempaa elämää ja onnea. 'Kun esitetään liian helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin, hälytyskellojen pitäisi alkaa soida', sanoo Sami Pihlström. Ja saman varoituksen kuulemme Matteuksen evankeliumissakin:
'Vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan. (Matt. 24:24)"
Kimmo Hurri, Viimeinen saarnani, Kuvamerkintöjä-blogi 2/ix/18

"Pihlström avaa kirjassaan Ota elämä vakavasti näkymän nykyaikaan: Kaikkialle tunkeutunut onnistumista ja menestystä korostava poseeraaminen rapauttaa moraalista kieltä. [...]
'Rajallisuuden ja katoavaisuuden tunnustamisesta voi kasvaa syvempi käsitys elämän merkityksellisyydestä', sanoo Pihlström. Se on tärkeä toteamus. Kielteisyys voi olla avain myönteisyyteen."
Kari Uusikylä blogissaan kariuusikyla.com 7/ix/18


"Aiheet ja teemat ovat vakavia, mutta se on modernin höttöisen ajattelun ympäröimälle lukijalle tervettä vaihtelua. Kirja on anti-self-help-teos [...] Ongelmaan porautuminen vaatii kielen riisumista paskapuheesta, jota self-help on [...] pullollaan, koska se pyrkii luomaan lukijalleen hyvän olon tunnetta, fiktiivisen katharsiksen tai hollywoodmaisen It's over! -hetken. Pihlströmin mukaan itsekeskeinen moraali tässä muodossa ei ole moraalia lainkaan, sillä moraalin ytimessä tulee olla toisen kärsimys (79) eikä ajattelijan hyvän mielen kokemukset tai jokin muu välineellinen tarkoitusperä. Self-help ei täytä vakavan ajattelun tunnusmerkkejä.
[...]
Esimerkkinä voi mainita Pihlströmin mainion lauseen: 'kaikki asiat elämässä asettuvat eri valoon, kun kärsimyksen todellisuutta ei kielletä.' (194)  [...] [M]aailma näyttää filosofian jälkeen erilaiselta. [...] Ymmärryksen [...] rikastaminen on Pihlströmin suurin huoli [...]. Konsulttijargon on kieltä ja ajattelua näivettävää vallankäyttöä, jolle usein naureskellaan, mutta Pihlströmin [...] [p]rovokatiivinen nide on tervetullut ja tärkeä puheenvuoro tähän keskusteluun. Paskapuheen kuplien puhkaiseminen on tietenkin tärkeää ja sitä soisi näkevän enemmänkin suomalaisessa mediakentässä."
Tommi Kakko, niin & näin 3/18.


"Kirja ei suinkaan väitä positiivista elämänasennetta vääräksi, eikä vaivu kyynisyyteen tai pessimismiin. Sen sijaan se alleviivaa aidon positiivisuuden juontuvan [...] kärsimyksen tunnustamisesta[: sitä] ei tule lakaista pinnallisen kukoistushöpinän alle."
Outi Paappanen, Uusimaa 27/x/18.


"Positiivisuutta huokuvat [...] hokemat kyllästyttävät. 'Sinä pystyt.' On taatusti tehtäviä, joihin en pysty, esimerkiksi täysperävaunurekan ajaminen ja pari muutakin juttua.
Myönteisyys elämässä on hyvä asia, [mutta] [p]arin sanan lausahdukset yrittävät tiivistää elämän kerralla haukattavaksi makupalaksi, vaikka oikeasti tämä on monimutkainen ja -säikeinen kudelma. [...] [Pihlströmin] mukaan [...] positiivisuutta korostetaan nykyisin teennäisyyteen saakka. Synkkyyteen taipuvaista tsempataan näkemään asioiden myönteiset puolet ja katsomaan valoisasti eteenpäin. Ihmiselämä on kuitenkin mutkikas ja välillä huolien täyttämä. Sen ymmärtäminen ja hyväksyminen auttaa saavuttamaan todellista myönteisyyttä, joka on pysyvämpää kuin pinnallinen mietelausehehkutus. [...] Vaikeinta onkin ehkä se, että on kestettävä hankalia olotiloja ilman, että aina on heti valmista vastausta tai mietelmäntynkää tarjolla ratkaisuksi."
Maria Hyväri, Seutumajakka 27/x/18


"Olen ehdottomasti positiivisuuden `kannattaja`, mutta `positiivisuus kupla` voi pahimmillaan vie[d]ä meitä myös kauemmaksi todellisuudesta. [...] Joskus on hyvä suhtautua asioihin vakavasti. Joskus se voi olla tarpeellinen pysähtyminen, jotta alamme tekemään asioita muutoksen eteen. Joskus rajallisuus voi jopa selventää seuraavia askeleita. Ehkä olen rajallisuuden ja Saturnuksen puolestapuhuja jo siksi, että omalla syntymäkartallani on Saturnuksen yhtymä MC:lle eli Saturnus `rajojen planeettana` on 10. huoneessa eli `työhuoneessa`. Joskus olen lukenut vanhoja astrologisia kirjoja, minkä mukaan `en löydä paikkaani työelämässä rajoitteideni vuoksi`. Rajoitteet ovat totta."
Johanna Vilén, Kuussa ja Maassa -blogi 28/x/18

"[N]egatiivinen ajattelu ei anna ensivaikutelmaa siitä, että tässä oltaisiin hyvän elämän asialla. Etenkään se ei vaikuta muodikkaalta kaiken positiivisen ajattelun ja pöhinän korostamisen keskellä. Hyvästä elämästä kuitenkin on kyse [...].
[P]yrkimy[s] nähdä kärsimyksessä jotain mielekästä tai tarkoituksenmukaista [...] pahimmillaan vähättelee kärsimyskokemusta.
[T]oisen ihmisen kunnioittamiseen kuuluu myös sen mahdollisuuden kunnioittaminen, että kärsimys ei palvele mitään, vaan on yksinomaan paha ja tarkoitukseton asia. Tämän vuoksi jokaisella on moraalinen vastuu poistaa kärsimystä."
Veera Jääskeläinen, Savon Sanomat 6/xi/18

"Sami Pihlström [...] uskaltaa kyseenalaistaa nyky-yhteiskunnan arvoja. Viimeisin teos Ota elämä vakavasti. Negatiivisen ajattelijan opas [...] on tästä hyvä esimerkki."
Mäkelänrinteen lukio valitessaan 30/x/18 Sami Pihlströmin Vuoden Märskyksi


"Monet elämäntaito-oppaat nostavat nyt keskiöön moraalin. Itseään ei saisi päästää helpolla. Olisi ponnisteltava irti pinnallisesta ajattelusta kohti syvempää ymmärrystä.
'Moraali ei ole sellainen kiva juttu, josta tulee hyvä olo', filosofi Sami Pihlström muistuttaa.
Se voi vaatia epämukavuuden sietämistä ja joskus suuriakin uhrauksia.
[...] Elämänfilosofiaa, moraalia ja etiikkaa painottava teos lähtee elämän rajallisuuden tunnustamisesta. Ei mitään kevyttä kamaa!"
Mari Markkanen, Kodin Kuvalehti 20/xi/18


"[N]egatiivinen ajattelu ei ole synkistelyä tai katkeruutta -- päinvastoin. Se mahdollistaa sen, että huomio suunnataan olennaiseen. Se asettuu suosittua kukoistushehkutusta vastaan. [...] Keinotekoinen innostuksen teeskentely [...] ei johda kestäviin myönteisiin lopputuloksiin. Päinvastoin. Negatiivinen ajattelija arvioi, että tyhjänpäiväinen positiivisuusretoriikka voi johtaa sellaiseen myönteisyyden pakottavaan ylivaltaan, joka peittää alleen muut äänet, tosiasiallisen pahoinvoinnin ja kärsimyksen. Nimestään huolimatta Pihlströmin kirja ei ole mikään opaskirja. Se pikemminkin pilkkaa heppoisia self help -oppaita. Negatiivisen ajattelijan opas osoittaa vakavan ajattelun voiman. Se on tervetullut vastaveto löysille kukoistus- ja elämänhallintapuheille."
Jorma Melleri US-blogissaan 25/xii/18

"[T]ämä kirja on lukukokemus; se kun pistää harmaat aivosolut liikkeelle joko ajatteluun tai vasta-argumentointiin sellaisella vauhdilla, että oksat pois, ja se taitaa olla yksi merkki oivasta luettavasta. Ja jos tieteellinen käsitteistö askarruttaa, eipä huolta; kirja on sujuvalukuinen ja luettavissa ihan maalaisjärkisiin esimerkkeihin viitattuina."
Kirjatimpuri 3/i/19

"[...] Pihlströmin mukaan katteeton optimismi on yhtä haitallista kuin kyyninen pessimismi. [...] Teos on nimetty ironisesti, sillä kyseessä on kaikkea muuta kuin elämäntaito-opas. Kirja on vastaisku pinnallista onnellisuusajattelua kohtaan. Sen viesti on selvä: ihmisen elämään kuuluu olennaisena osana vakavia ja kielteisiä puolia.
Korostunut onnellisuusajattelu näkyy ja kuuluu kaikkialla. Kouluissa oppilaat pitävät kiitollisuuspäiväkirjoja ja tutkivat toistensa luonteen vahvuuksia. Neljä vuotta sitten silloinen pääministeri Alexander Stubb kertoi Ylioppilaslehdessä kyynisyyden olevan sairaus. Tara Brachin suositun elämäntaito-oppaan Radical Acceptancen sanoma on 'ehdoton hyväksyminen ja elämän vastaanottaminen avoimin sydämin'.
[...]
Samalla kun elämänhallintaan tähtäävän self-help-kirjallisuuden myynti on kasvanut räjähdysmäisesti, sama on käynyt masennuslääkkeiden käytölle. [...]
Moraali tai onnellinen elämä eivät Pihlströmin mukaan synny hyvistä teoista, saati niiden julkisesta korostamisesta. Moraalissa on pikemminkin kyse jokaista ihmistä koskevasta mahdollisesta syyllisyydestä ja sitä kautta syntyvästä itsekritiikistä.
Juuri tämä lähtökohta erottaa negatiivisen ajattelun self-help-kulttuurista, jossa itsekritiikin usein katsotaan olevan masentavaa tai jopa hyvän elämän este. [...]"
Esko Harni, Voima 22/i/19

"Synnintunnustus on usein vain yksittäisten tekojen tai tekemättä jättämisten luettelemista. Ja ratkaisuna saadaan synninpäästö. Silläkö pahan ongelma on ratkaistu? Ei, sanoo filosofi Sami Pihlström. Syyllisyys on jotain paljon enemmän.
[...] Olisiko siis syytä keskittyä vain kaikkeen kohottavaan ja ruokkia etupäässä myönteisyyttä tässä pahojen uutisten maailmassa?
Ei missään tapauksessa, tuntuisi uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström ajattelevan. [...] Hän varoittaa, että positiivinen ajattelu ja helppo ratkaisukeskeisyys kaventavat käsitystä elämästä.
Positiivisen ajattelun sijasta Sami Pihlström peräänkuuluttaa paneutuvaa, vakavaa ja vastuullista suurten kysymysten kohtaamista.
Näitä ovat kuolevaisuus, syyllisyys ja pahuus. Sen, joka yrittää ymmärtää elämäänsä, on otettava näihin negatiivisiin asioihin kantaa. [...] Tarvitsemme foorumeita, joissa nämä teemat tulevat näkyviin ja käsittelyyn.
[...] Pihlströmiä ei tunnu yhtään häiritsevän, että hänen ajatuksensa kuulostavat depressiivisiltä. [...] Pihlström korostaa, että moraali ei ratkaise ongelmia vaan nostaa ne esiin. Siksi ihmisen osa on hämmennys. Ihminen ei koskaan täytä moraalin vaatimuksia. Moraalissa ei jaeta Nobelin palkintoja. [...]
Pihlström miettii, että koska Jumala ei vastannut esimerkiksi holokaustin uhreille, hän ei vastaa meillekään. Ei kenellekään.
Ja kuitenkin: synnintunnustuksen hiljaisuudessa, tyhjyydessä ja yksinäisyydessä on (sittenkin) jollakin merkillisellä tavalla läsnä hyvyys."
Olli Valtonen, Askel 2/19

"Pihlströmin esille tuoma ajatus negatiivisen ajattelun tärkeydestä on tämän päivän Suomessa varsin ajankohtainen, sillä suomalainen mediajulkisuus rakastaa positiivisen ajattelun apostoleja.
[...]
Kirja on hyvin argumentoitu ja lukemisen arvoinen, mutta mikä sen anti on antropologialle? [...] Pihlströmin vaatimus negatiivisesta ajattelusta voidaan itse asiassa mieltää eräänlaiseksi epäsuoraksi oikeutukseksi sellaiselle etnografiselle tutkimukselle, joka pyrkii paljastamaan yhteiskunnan epäkohtia ja tuomaan esille ankarissa olosuhteissa elävien ihmisten arkitodellisuutta.
Antropologinen ja yhteiskuntaetnologinen tutkimus ovat omiaan tuomaan esille vallitsevaan sosiaaliseen todellisuuteen sisältyviä ja usein sen marginaaliin jääviä epäkohtia. Samalla etnografinen tutkimus auttaa tuomaan niitä osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Tässä mielessä juuri etnografisella tutkimuksella on oma paikkansa vahvistamassa sellaista julkista keskustelua, jossa asiat todella otetaan vakavasti. Lopulta myös tiedon popularisointi voi olla vakava asia.
Yhteiskunnan jakolinjojen syvetessä ja empatiakuilujen vahvistuessa juuri huono-osaisten ja marginaalissa elävien kokemusten esille tuominen niin Suomessa kuin muuallakin on tärkeää. Älyllisesti epärehellisessä arkiajattelussa köyhät, turvapaikanhakijat ja muut hädänalaiset pyritään toisinaan sulkemaan moraalisen yhteisön ulkopuolelle. Antropologinen tutkimus ja tämän tutkimuksen popularisointi voi osaltaan auttaa voittamaan tällaista torjuntaa."
Juuso Koponen, AntroBlogi 21/iii/19

"Pihlström puhuu moraalista moralisoimatta. Sekä yritysten että yksilöiden arvopuheet hän ristivalaisee armottomasti."
Esko Rantanen, Talouselämä 33/19




Hinta
22,90 €

ntamo, Helsinki 2018. 125 x 185 mm, pehmeäkantinen, 276 s. ISBN 978-952-215-731-7. OVH 31 euroa, ntamo.net-hinta 22,90 euroa.

Ostoskorisi

Ostoskorisi on tyhjä

Yhteensopivat

Samankaltaiset