Vappu Kannas, MORSIAN (2018)

”[…]
Kaikki olivat sukua toisilleen, minä olin sukua/ itsellenikin siksi oli vaikea katsoa peiliin, eikä kokopeilejä missään en/ koskaan nähnyt itseäni kokonaan ja helvetti oli myös kuvioissa ja taivas/ kirkon ylävintillä, mutta kummasta sinkoili teräviä kiviä kummasta/ haaksirikkoutuneen laivan rautanaulat?
[…]”

Ihaninta kesäilmaa verrataan kihlattuun tai vastavihittyyn nuorikkoon. Käsitteen pakottavuudessa on kuitenkin ylistyksen väliaikaisuutta, määrittelymahdin epätasaisuutta, väkivaltaista katsetta ja korsettia. Morsian tiedostaa käsitykset, odotukset ja kerrostumat. Viktoriaanisine jännitteineen ja goottilaisine virityksineen se on hallittua epookkilyriikkaa. Samalla se on historiallisesti viekasta aikalaisrunoa tilanteista ja tapahtumista, jotka ovat muuntuneet useasti vaan eivät läheskään väistyneet nykykokemuksesta.

Helsinkiläinen Vappu Kannas kirjoittaa ja tutkii kirjallisuutta. Hänen runojaan on ilmestynyt lehdissä Nuori Voima, Lumooja ja Contemporary Verse 2 sekä kaksikielisessä chapbookissa As an Eel Through the Body (Dancing Girl Press, Chicago 2015; yhdessä Shannon Maguiren kanssa). Tyrmäävä Morsian on hänen esikoisrunokirjansa. Keväällä 2020 Kannas on hätkähdyttänyt romaanilla Rosa Clay (S & S), joka on saanut loistavat arvostelut.

”[…]
uuteen joustavaan pukuun tottuu hetkessä, sen sileä pinta/

lyö tajun kankaalle”

"[...] Paitsi vaikuttava ja mukaansatempaava itsenäinen teos, [Morsian] on tuore tulkinta ja luenta [L. M.] Montgomeryn tuotannosta sekä esikoiskirjailijan hieno avaus, jossa runot toimivat ihastuttavalla tavalla kaunokirjallisena analyysina kirjallisuudesta. [...] Rytmillisesti kiinnostava kokonaisuus syntyy monipuolisista muotoratkaisuista. Proosarunolla tuotetaan kertomusta hengästyttävällä tahdilla, ja taidokkaat säkeenylitykset luovat kuvallisuuteen ulottuvuuksia. Yhtäaikaisuuden ja tiiviyden vastapainoksi asettuva tyhjän tilan käyttö mahdollistaa kiinnostavia siirtymiä ja rytmittää kokonaisuuteen vaihtuvia aikoja, paikkoja ja ääniä. [...] Runojen suhde Montgomeryn kertomuksiin perustuu vivahteikkaalle ja tarkalle luennalle [...]. Se on virkistävää ja antoisaa."
Laura Kärkäs, Nuori Voima 4/18