Eija Aromaa, EKSYMISEN KARTASTO (2018)

”Joutsenten lento
kiinni meren pinnassa
Kuin vetoketju
sulat aukaisevat tien
ja lämmin pääsee esiin.”

Eija Aromaa on todistanut tämän vuosikymmenen tankarunoillaan valitsemansa muodon voimasta ja muuntuvuudesta. Hänen viides kokoelmansa Eksymisen kartasto sisältää yhdeksän sikermää, joista viimeinen on omistettu lajin tuhat vuotta sitten eläneelle taiturille Izumi Shikibulle. Aromaa myös suomentaa yhden runon japanilaiselta; käännöksiä ilmestyi kokonainen sarja Parnasso 1/2017:ssä. Lisäksi kirjaan sisältyy kahdeksan vapaamittaista tekstiä.

”[...]
Kun minä tulen
syvemmälle metsikköön
metsä hivuttautuu
syvemmälle metsikköön
[...]”

Aromaalta on ilmestynyt aiemmin neljä säeteosta. Kallio (2013), Tankapyöräilijän talvi (2014), Asiakirjat (2015) ja Kuivan maan purjehtija (2016) ovat jo tehneet hänestä suomalaisen nykylyriikan keskeisen tankarunoilijan. Viimeistään Eksymisen kartasto osoittaa, kuinka lajityyppiin mennään sisään ja kuinka tullaan ulos.

”Eija Aromaa puhuu suomea tankarunon mitalla niin luontevasti, että ellei säkeitä olisi jaettu omiksi riveikseen, ei kaikkia runoja tankoiksi huomaisikaan. Ne soljuvat niin kuin runo parhaimmillaan soljuu, oli mitta mikä tahansa, vaikka vapaa. 'En minä eksy, mutta kivet vaihtavat alati paikkaa, laittavat pään pyörälle ja kuuset taas juuriltaan.' Aromaa puhuttelee lukijaa, kysyy pikemmin kuin väittää, hiljenee välillä kuuntelemaan vastauksia. Ja kun hän edellisessä kirjassaan Kuivan maan purjehtija (ntamo 2016) keskusteli Rumin kanssa, hän nyt keskustelee paitsi lukijan myös japanilaisen sielunsisarensa Izumi Shikibun kanssa. Joka tuntee Aromaan edelliset kirjat, huomaa paneutuvansa hänen kanssaan yhä syvemmälle elämän arvoituksellisuuteen. Ensi kertaa häneen tutustuvan hän toivottaa tervetulleeksi maailmaansa ihmettelemään, mitä oikein tapahtuu.”
Kai Nieminen

"Pidin."
Hannu Mäkelä blogissaan Kirjailija Hannu Mäkelä 7/ix/18.

"Nautin."
Tuija Takala blogissaan Tuijata. Kulttuuripohdintoja 14/x/18.

"Tiukkaan tavumittaan sidottu tanka ei sido kirjoittajaansa. Päinvastoin ankara muoto on [...] vapauttanut hänet."
Anna-Leena Ekroos, Vaasan Ikkuna 12/ix/18


"Tähän runokirjaan haluan eksyä uudelleen. [...] Aromaa liittyy runoilijana suomalaisen luonnonlyriikan pitkään perinteeseen [ja] ottaa tässä traditiossa selkeästi oman paikkansa. Hänen runoilijaäänensä vaikuttaa varsin valmiilta ja vaikuttavalta.
[...] Aromaan luontolyriikka ei jää edustamansa genren ehkä tavanomaisimpaan tasoon. Hän tuo siihen mukaan kepeyttä ja myös eroottisia vivahteita. [...] Aromaan vahvuus on konstailemattomuus, luontokuvauksen suoruus ja siihen kätketyt pienet, välillä jopa aavistuksenomaiset symboliset ulottuvuudet."
Pia Timberg, Vaasan Ikkuna 19/ix/18


"Aromaa tekee tankaa, runo on valmis viidellä rivillä. Kokoelmaa rytmittää muutama pidempi teksti. Ratkaisu toimii rakenteellisesti
hyvin ja jäsentää kokonaisuutta. [...] [K]estää usean lukukerran. Nyt, juttua kirjoittaessani, tekstit avautuivat taas uudesta kulmasta. Lyriikka on kirjallisuuden kasvukärki [...]."
Juha Siro blogissaan Mitä tapahtuu todella 20/ix/18.


"[...] Aromaan ilmaisu on muotoutunut ja hioutunut tiiviiksi ja puhtaaksi [...] Lukijalle tulee vahva polulla kulkemisen kokemus [...] Aromaa on kasvanut [...] merkittäväksi suomalaiseksi runoilijaksi."
Heli Pohjanhovi, Tiedonantaja 22/18

"[K]eskeinen miljöö on metsä. [...] [R]unominä [...] liikkuu luontotilassa, mutta kulku ei ole aina helppoa. Metsä on oikukas. [...] Metsän vallattomuuteen kuuluu myös osoittaa ihmisen paikka [...]. [...]
Viimeise[ssä] osa[ssa] [...] [s]ynkkää pitkäikäistä olemassaoloa edustava suomalainen metsä asettu[u] vastakkain japanilaisen kevään hetkiin sidottuun läsnäoloon.
Koin Eksymisen kartaston välittöminä kokemus- ja aistikuvauksina. Monet runoista toimivat pysäytyskuvina, joissa lumiset puut, suon kosteus, tuuli, puut ja etäinen ajatus keväästä herättelivät mielikuvia. Runoissa haet[aan] rauhaa, omaa tilaa ja lepoa levottomuudesta. Metsä pakottaa ihmisen pysähtymään. Paikoillaanolo ja irti päästäminen jatkuvan liikkeen paineesta on turva, jonka metsä voi tarjota."
Heidi Kusmin-Bergenstad, Kosminen K -blogi 26/xii/18

"Kuvat ovat konkreettisia [...]. Liike on runoissa kaiken aikaa. [...] Metsä puineen ja lintuineen saa lähes sakraalista sävyä. [...] 
Aromaa tekee omannäköistään tankaa: tavuluvultaan täsmällistä (5/ 7/ 5/ 7/ 7/), silti ei mittaan jämähtänyttä, vaan kekseliästä ja luontevaa. Joka osaston avauksena on tankaa pitempi ja vapaampi säeruno, joka liikauttaa kokonaisuuden rytmiä. [...]
Monipolkuinen kokoelma kutsuu lukijansakin kulkemaan, näkemään liikkuvana myös oman elämäntarinansa, kun '[m]ennyt elämä/ kävelee rantatiellä/ ohitse ja nyt/ se tunnistaa sen minkä/ tie on jättänyt taakse'."
Liisa Enwald, Elämäntarina 1/2019.