Ain'Elisabet Pennanen, VOIMAIHMISIÄ (1906/2018)

"Sitten juotiin samppanjasimaa.
Ja taas keskusteltiin.
[...] Pitikö naisten itseasiassa produseerata taiteen alalla? Eikö se ollut merkki miesten kehnoudesta ja dekadenttisuudesta, että naiset loivat itsenäisiä taideteoksia, ainakin kirjoja, romaaneja?"

Voimaihmisiä (1906) on L. Onervan loisteliaan Mirdjan (1908) selvä edeltäjä, turhaan unohdettu moderni romaani muun muassa sukupuolierosta ja -ennakkoluuloista. Sen tekijä Ain'Elisabet Pennanen (1881--1945) eli niin jännittävän elämän, että hänen sanataiteensa on jäänyt sen varjoon. Voimaihmisiä todistaa hänen kykynsä kuvata sisäisiä ja ulkoisia paineita, joista puristuu uusi urbaani kansalainen. Romaani on kerronnaltaan valloittavan tempoileva ja puheenparreltaan jäljittelemätön. Pennasella oli ikioma tapansa ja taitonsa esittää asiat.

Suomi ei ollut valmis tälle kirjalle. "Perin usvaista ja hämärää", arvioi Uusimaa (1894--) 17/xii/06 arvellen sekavuuden johtuvan siitä, että "sekä tekijänä että päähenkilönä on tällä kertaa nainen". Jos se moitti ylenmääräisestä nietzscheläisyydestä, porilainen Kansalainen (1896--1912) soimasi liiasta symbolismista: "Ei aina jaksa täydelleen tajuta, mitä tekijä tarkottaa." Tampereen Sanomat (1904--1919) kyllä kiitti 19/xii/06 esikoisen "totuudenrakkautta" ja "mestarillista yksityiskohtaisuutta", mutta saman päivän Wiipuri (1893--1918) kehui "rohkeutta" ja "huomiokykyä" vain valittaakseen "ajatusten sekamelskaa", jossa "lennokkaisuus lähenee liiaksi abnormisuutta". Kotkalainen Etelä-Suomi (1902--1988) myönsi 22/xii/06, että "yhtäjaksoista juonta" vailla oleva nykyromaani oli kirjoitettu "kauniilla kielellä", mutta Helsingin Sanomat (1889--) puntaroi joulupäivän numerossaan, että "naisen elämänoikeus, naisen oikeus olla oma itsensä" eivät teemana hyvittäneet "sairasta sentimentaalisuutta", kuten ei "ryöppyvä raisuuskaan", vaan "tympäisevä" kokonaisvaikutelma on "mauton". Johtava aikakauslehti Valvoja (1880--1982) kuittasi (2/07) kirjan "kiireellä kyhätyksi".

Opettaja Hellevin joutumisessa kapellimestari Georgin vaikutuspiiriin tekijä varioi teemoja, joista tuli julkinen puheenaihe hänen ja Tampereen Teatterin johtajan Aarne Orjatsalon (1883--1941) suhteen tultua ilmi ja johdettua skandaaliin. Voimaihmisiä on edelleen raju ja häiritsevä romaani rakkaudesta ja ystävyydestä.