Eeva Maria al-Khazaali, ETTÄ NÄKISIN SIITÄ UNIA (2018)

”sataan vuoteen, hiekkamaassa
arkut eivät hevin maadu.”

Että näkisin siitä unia tavoittaa mietelmällisen ytimekkyyden ja vuolaimman sanavyöryn rinnakkaisuuden. Teoksen runoista suuri osa käsittelee rakkautta ja rakastamista, mutta se ei taannu hempeäksi eikä pinnistä haaveettomuuteen. Kirja osoittaa paremminkin, miten kaipuu ja lemmitty toinen saavat minän ajattelemaan. Kokemus tihenee, ajantaju syvenee, epävarmuutta sietää.

”[…]

näen unia, joissa olen

toinen minä, tämä nainen,

minäkertoja, punatut huulet

peilikuvassa.

En ole vain uneni tulkinta.

Suurin osa elämästäni

on tapahtunut unessa.

Näen kuinka sanani mitta

on raskas, sen pulssi hidas

kuin kuoleva lintu ajotiellä,

[…]”

Eeva Maria al-Khazaali (s. 1986) on tehnyt kypsän ja vapautuneen kokoelman. Esikoistyössään Unelma (2009; nimellä Eeva Karhunen) hän varasi lähes koko ajan lyhytproosan pohjamuotoon. Toisessa runoteoksessa säe on yhä selvä ja kulkeva mutta keskustelevampi ja notkeampi. Kokoelman Että näkisin siitä unia päättävä ”Uni” rakentuu pitkäksi vuoksi, jossa uusi taito pääsee oikeuksiinsa. Lyhyemmät tekstit esittelevät merkittäviä saavutuksia myös aforistisuudessa.

”tila täynnä tyhjää, josta on näköala sydämen avaruuteen.”




"[O]dotetussa toisessa kokoelmassa […] ilmaisu on herkkää ja selkeää. […] [Runon puhujan] historiankirjoitus on monimuotoista. […] Oman elämänsä nainen on myös vaihtoehtoisten historioiden nainen. Hän pitää silmänsä auki elämän moneudelle. […] [Kun alussa säkeet ovat toteavan ytimekkäitä,] kokoelman päättä[v]ä […] ’Uni’ […] vyöryy ylitse kuin ukkonen […] rönsyilee ja paisuu […] [ja] sulkee sisälleen teoksen alkupäässä esitettyjä vihjeitä ja on eräänlainen epilogi koko teokselle.”
Anni-Sofia Kauppila, Stiiknafuulia, maaliskuu 2019

"Rakkaus on runouden ja kirjallisuuden ikiaikainen aihe. [...] uuden sanominen aihepiiristä vaatii paljon. [...] Rakkaus voi olla myös keino kertoa elämästä ja ihmisyydestä laajemmin. [...] Rakkauden ja itsensä etsiminen kulkevat [...] käsi kädessä, [...] tukevat ajatuksellisesti ja konkreettisesti toinen toistaan. [...] kokonaisuus ei perustu purskahdukseen rakkauden kaipuusta. Olosuhteiden vaikutus otetaan huomioon, rakkauden taustavaikuttimet ja reunaehdot ovat yhtälailla läsnä. [...] Rakkaus ei jäsennä maailmaa varmaksi ja pysyväksi todellisuudeksi [...] Että näkisin siitä unia on suomalaista nykyrunoutta ikivanhasta aiheesta. [...] al-Khazaali tarjoaa sanoja nykyihmiselle ison elämänosan määrittelyyn."
Reijo Valta, Kaltio 2/19

"[A]jatusten virta, jossa aikaisempi ajatus tuntuu aina synnyttävän seuraavaa. Vähän kuten unissa. [...] [T]ämänkaltaiset teokset antavat [...] paljon. [...] Pääsin tuntemaan [...] oivallusta [...], nautti[maan] runoudesta [...]."
Lukupino-blogi 25/ix/19

"Runot vievät vaihtoehtoisten todellisuuksien äärelle."
Kirjat Kertovat -blogi 20/x/20