Sami Liuhto, KUUVUORI (2018)

”pääkallon alla on multaa ja käärmeitä kuin narkkarin ihossa/ päällä keskessä ja alla täysikuun päähän sattuu mutta/ ylläni on sateenkaari pilvisessä kallion yössä”

Mitä tapahtuu? Todella? Sami Liuhto keskuslyyrisenä?

Kuuvuori käy paikoissa ja pääsee kasvotusten Minna Craucherin ja Armo Hormian kanssa. Se antaa pikemminkin pakotettavaa pakotteille kuin pakotteita pakotettavalle. Niin metodinen kuin onkin, Kuuvuori sallii itsensä poimuuntua ja liikkuakin laattatektoniikassaan. Takakirveensä on lempeä, Hausjärvensä vihanta ja Kalliossaankin valoa. Maan asiat ovat miten ovat, Kuuvuori elää ja näkee.  

”jumalani älä tätä vie minulta pois tätä kaupunkia tätä kohtaloa/ rooman ja valtakuntasi rauhaa piilopirtillä enää käväisen keväisin/ käteni on puutunut jälleen niin kävi tanssijalle sillä kaikki/ on samaa kuin lumihanki kaikki kinokset aurattu/ maailmassa linnunradan sivu kääntynyt ja katujyrä etsi pakoilleet”

Ottaen huomioon tunnettuutensa ja vaikutuksensa nykykirjallisuuskäsityksiin on hätkähdyttävää, että Sami Liuhto aloitti kirjailijanuransa vasta kuusi vuotta sitten teoksilla Pikku-Postilla (Turbator 2012) ja Surun virsiä (Vätin kustannus 2012). Sen jälkeen on saatu muun muassa Tusinaromaanit-sarja (Turbator 2013–-2015) ja lisää runoja. ntamo on aiemmin kustantanut Liuhdolta säeteokset on kirjoittanut runoja (2014) ja Pan kai luo sulla (2015) sekä kulttiasemaan kohonnutta proosaa (Sotaanlähtö (2015)) ja lyriikkaa (Canti di Assisi (2017)). Tekijänsä neljästoista teos Kuuvuori on kuin jonkin uuden alku. Liuhto on myös mukana toimitteessa Suo, kuokka ja diversiteetti (2018).

"[H]elsinkiläistä kaupunkiromantiikkaa höystettynä rivoudella [...]. Muoto on tiheä, mutta avoin, mikä toimii hyvin vapaana röyhyävän sisällön kanssa. Välimerkitön ja ilman isoja kirjaimia operoiva sanavirta on runsas, hoppuilevakin, oudon lumoava."
Virpi Alanen, Suomen Kuvalehti 2/19

"tosi ihmeellinen tekstitaiteilija"
Jakke Holvas, Kulttuuriykkönen 8/ii/19, keskusteltaessa poikkeuksellisen kiinnostavista ja lahjakkaista suomalaisen kulttuurin nykynimistä

"[T]untuukin jonkinlaiselta retrolta."
Lydia Lehtola, Nuori Voima 19/vi/19