Gerry B. Ilvesheimo, ILMESTYSKIRJA (2018)

”Maailma on suuri vääryys: kerrankin, kun maailmaan heitetyllä olennolla olisi ollut mahdollisuus kääräistä minuutensa minkä tai kenen tahansa tomumajaan, minut asennettiin ensimmäiseksi löytöeläimeen. Kiitos joka tapauksessa, Cat Rescue.”

Ollaan Murmanskissa kesällä 2126. Bastet-kissa on valmis kertomaan alkuvuodesta 2009 alkavan elämänkohtalonsa. Taustoineen kaikkineen se pitää sisällään lemmityn kuolemaan johtaneen ihmisrakkaustarinan, eloonjääneen hakeutumisen koehenkilöksi tietoisuudensiirto-operaatioon ja floran ja faunan sinnittelyn ilmastonmuutoskatastrofin riepottelemassa Koillis-Euroopassa nykypäivästä lähimpään ikuisuuteen.

Ilmestyskirja on ja ei ole tieteissepitettä. Se on romaani ja sillä hyvä. Mutta scifikierteineen ja genrehybridipiirteineen teos pystyy puhumaan yhtaikaa kaikesta merkittävästä elämässä ja maailmassa juuri nyt. Ilmestyskirja tekee tämän niin kuin vain se taitaa.

Gerry B. Ilvesheimo on suurten humoristien –- Rabelais’n, Parkerin, Grassin, Rowlandin, Vonnegutin, Liksomin –- sukua. Hän osoittaa, että hauskuus ja satiiri kysyvät monenlaista älyä. Ja että suuri nauru on yhä tepsivä väline myös kriittisiin tarkoituksiin. Ilmestyskirja on yhtä valveuttavaa kuin ulvottavaakin luettavaa.

Filosofiksi 90-luvulla valmistunut Ilvesheimo (s. 1958) on aiemmin laatinut suurta kulttisuosiota nauttivat romaanit Pandora (Pikku-Idis 1996; nimellä Ritva Ruotsalainen), Kuristajaviikunut (Johnny Kniga 2003) ja Lykantropia (Johnny Kniga 2009). Näistä uusin valittiin Runeberg-palkintoehdokkaaksi. Ilmestyskirja on entistä hurjempaa Ilvesheimoa.

”Sandström sanoi käyneensä keskustelutilaisuudessa, jossa äreä kirjailija Ilvesheimo oli mesonut homo­liikkeen suunnanmuutoksesta 80- ja 90-lukujen vaihteessa, kapitalismin ajan subjektipositioista, shoppailusta minätekniikkana ja siitä, että vapau­tumisen strategiat ja perustelut oli nykyisessä maailmantilanteessa välttä­mättä sovitettava uusliberalistisen rationaliteetin mukaisiksi, muuten nii­tä ei ottanut tosissaan kuin joku aamuyöstä antipridepäissään mekastava mustanpinkeä aktivisti.”

"[...] Tarina sai edetessään koko ajan enemmän ilmaa siipiensä alle, ja kirja muuttui jälkimmäisellä puoliskolla alati mielenkiintoisemmaksi.
Scifikirja tämä on, käsittelee transhumanismia, ihmisyyttä, vapautta, ikuisia filosofisia kysymyksiä nykyajasta yhteen fiktiiviseen, dystooppiseen,
mutta ymmärryskyvyn rajoissa olevaan tulevaan. Filosofitausta kirjailijalla on, ja se näkyy, muttei ärsytä sekään.
Kirja soljuu ja sätkii hienosti. Väliin tulee mieleen Bulgakov ja Pelevin (ehkä se on se kissa), välillä ollaan Atwoodin MaddAddamien tunnelmissa.
Kirjailija itse tekee useammakin strategisen cameon."
Mikko Pelttari, GoodReads 23/iii/19


"Lukijoiden tajuntaa pääsee räjäyttämään tekstien keinoin, kun on tarpeeksi vahvaa sanottavaa. [...] Ilmestyskirja ei suinkaan ole kirja tulevaisuudesta, vaan tämän ajan valheista varoittava, ei hätähuuto, vaan kauas kajahtava karjaisu."
Iida Simes, Voima 6/19

"[...] Kaupunkilaista yksinäisyyttä on harvoin kuvattu niin tiedostettuna valintana ja tuskin koskaan niin tulevaisuuteen suuntautuneesti kuin Ilmestyskirjassa. [...] [K]uvaus Euroopan lähitulevaisuudesta on kirjan parasta antia[.]"
Markku Soikkeli, Portti 1/19

"Nyt sitten siihen kirjaan, jonka takia kannatti tämä kesä kituuttaa läpi.
[L]aatukustantamo ntamon uusi Ilmestyskirja [...] on apokalypsi [...], paljastus [...]: [...] sekin kertaa ihmiskunnan historian. [...]
Kirjan päähenkilö [...] [k]issa on terävine huomioineen räiskyvä sanankäyttäjä. [...] Paksu kirja vilisee mitä mielenkiintoisimpia henkilöitä. [...]
Ilvesheimo on tämän hetken terävimpiä yhteiskuntafilosofejamme. [...] ei rajoitu omaan fakkiinsa. Valtavan tietämyksensä lisäksi hän on kielellisesti uskomattoman rehevä. On tosi monta vuotta siitä, kun minulla on ollut näin hauskaa jotain kirjaa lukiessani. Siis siitä huolimatta, että kirjassa kuvataan maailman tuhoutuminen ympäristökatastrofiin noin kuudenkymmenen vuoden kuluttua. Yksittäisten ihmisten kohtalot koskettavat ja itkettävät."
Asta Torpo, Kajastus 3/19

"[K]aikkiaan omapäinen otus [...] ei asetu leppoisasti tieteiskirjallisuuden eikä toisaalta esimerkiksi uuskumman lajityyppiin, vaikka kirjan teemat ja keinovalikoimat ovat tuttuja kummastakin. Uskon itse asiassa, että kirja on parhaimmillaan sellaiselle avarakatseiselle lukijalle, joka ei ole aiemmin genrekirjallisuuteen tarttunut ja saattaa sitä vierastaakin. [...] Ilvesheimo [...] esittelee esimerkiksi tietoisuuden siirtämisen, identiteetin säilymisen, valvonnan ja teknologisen 'kiihdytyksen' teemoja niin, että lukijalta ei oleteta aiempaa perehtymistä ja kiinnostusta, ja kuka tahansa pystyy ne hahmottamaan, jos vain halua on. [...] [K]oska [kirjailija] ei ole puhkikaluttujen genrekeskusteluiden asukki, hän tuo esimerkiksi tietoisuuskysymykseen virkistävää skeptistä oppineisuutta. Samoin esimerkiksi ajatus ihmiselämän kaikkien ulottuvuuksien muuttumisesta kauppatavaraksi viedään kirjassa tavanomaista kiinnostavampiin suuntiin -- etenkin kun taiten kuvattu nykyajan taso antaa sille tarttumapintaa. [...]
Ympäristömuutokset ovat kirjan keskeinen juonne. [...] Liioitellut ja absurditkin tulevaisuuskuvitelmat, joilla on kuitenkin toinen jalka nykypäivän mahdollisuushorisontissa, ovat utopia- ja dystopiakirjallisuuden kunniakasta perintöä. [...]
Ilmestyskirja on kirjallisesti ja kielellisesti juuri sellaista taitavaa ja omaleimaista tekstiä, jollaista spekulatiivista fiktiota lukiessani kaipaan ja johon törmätessäni aina ilahdun. Tulevaisuuden ajattelu ja tuskailu on kiinnostavampaa, jos lauseista voi nauttia."
Ville Lähde, Spin 1/19
 
"[T]arina tutkii aineellisuutta, lihallisuutta ja niin sanottua tavaraistamista, uusliberalismista vauhtia saavaa, kaiken esineellistävää hyödyntavoittelua. [...]
[T]eos on rajautumattoman hersyvä kattaus yhteyksiä ja anekdootteja uskontoihin, taiteeseen ja yhteiskuntapolitiikkaan, sekä ydinosaltaan identiteettipolitiikan ja minuustekniikkojen filosofiaan.
Ilmestyskirja on fiktiona genrehybridi tai genreistä piittaamaton ilottelu. Toki sitä voi katsella scifin, elämäkertojen ja omaelämäkertojen kuten myös suomikumman tai ehkä maailmakumman vinkkeleistä. Se on ironinen ja satiirinen verkosto, joka herättää mielleyhtymiä parhaaseen mahdolliseen maailmankirjallisuuteen, kuten Virginia Woolfin Orlandoon [...]
[R]omaani on omistettu kirjailijan kissoille. Teos onkin apoteoosi, jumalaksi korottaminen, kissalle ja sen aina salaperäisille filosofisille ja aineellisille ilmentymille."
Helena Miettinen, Savon Sanomat 11/xi/19

"[Isoja teemoja[,] [...] yhteiskuntakritiikkiä, satiiria [...]. Ilvesheimon kieli on lihallista, rujoa ja provosoivaa, [...] merkitysten kyllästämää, sateenkaarevaa kannesta kanteen ja paikoin myös hyvin runollista."
Niina Tolonen, Tähtivaeltaja 4/19