Friederike Mayröcker, ELÄMÄN KÄPÄLISTÄ (2018)

toinen paimenlaulu

ja nimenomaan oranssi päivänkakkaravaltameri jonka/ yhdistän lapsuuteeni RUOHONTUOKSU ja kotiin-/ paluu valtavien oranssikimppujen kanssa mimosa-/ nummi matkalla Casa Blancaan (Jamila). –/ Tämä alppimaitohuone kylmänkukkineen lumihuippuineen/ ja kirkkoisineen – ajattelehan, raakapuu-/ lattialla lypsyjakkaranreikien painavien puukenkien vieressä :/ puhkeavat kylmänkukat juuri kun jossain kello/ lyö seitsemän. Tarkoitan että sen kyllä tuntee – joskin/ vain henkäyksenä – onko hänellä, ystävällä nyt enää vain/ VÄHÄN AIKAA / yhtäkkiä sen tuntee niin selvästi/ kuin se olisi kirjoitettu 1 kirjeessä// (sierainten ympärille juolahtava kursiivi : MINÄ . . )

[Friederike Mayröcker 2001; Sirkka Knuuttila 2018]

Itävaltalainen Friederike Mayröcker (1924--2021) oli merkittävimpiä eurooppalaisia aikalaisrunoilijoita. Elämän käpälistä on ensimmäinen käännösvalikoima hänen sanataiteestaan. Se esittelee kattavasti Mayröckerin lahjomattoman omaleimaista tuotantoa. Suomentaja Sirkka Knuuttila varustaa tekstit selityksillä ja valaisevalla jälkisanalla. Alkuperäisteosten asiantuntijana ja kirjailijan hyvin tunteneena ajatustenvaihtokumppanina hän on oikea henkilö esittelemään suuren wieniläisen kokeilijan suomalaiselle lukijakunnalle.

"Raati sai luettavakseen myös monta kiinnostavaa suomennosta [...]. Kääntäjät tekevät arvokasta työtä, tuovat ulottuville eri maiden ja aikojen tekijöitä. Vuoden sisään ilmestyi suomeksi mm. [...] itävaltalaisen, vuonna 1924 syntyneen Friederike Mayröckerin kokeellista runoutta."
Anja Erämaja, Tanssiva karhu -raadin puheenjohtajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa
Kajaanin Runoviikolla 2019

"[E]i teoksen pyörryttävä vaikutus välttämättä jää vastaanottamisen tasolle vaan saattaa imaista pyörteeseen mukaan. Minut se vapautti kirjoittamaan.
[...] Kymmenille kielille käännetty ja muun muassa Georg Büchner -palkittu Mayröcker on jäänyt Suomessa melko tuntemattomaksi. Onneksi Knuuttilan muhkea, kielellisesti herkkävainuinen käännöskokoelma korjaa tilannetta ja tarjoaa läpileikkauksen Mayröckerin runoudesta eri vuosikymmeniltä.
[...] Mayröckerin myöhemmässä tuotannossa kielen materiaalisuus nousi etusijalle merkitysten kantamisen sijaan, mutta runoissa kuitenkin säyilyi vahva elämäkerrallinen vire, jossa tosimaailman henkilöt, luonnon tarkkailu, lukeminen ja kirjoittaminen nivoutuivat saumattomasti toisiinsa. [Rakastettunsa] kuoleman jälkeen Mayröcker kehitti menetyksen tuskasta nousevan 'raivoisan kielen' ja 'kyynelpuheen', jossa murskaava, lähes sietämätön ahdistus yhdistyy hurjaan kielelliseen piehtarointiin. [...] Knuuttilan käännös välittää hienosti runojen sätkivän rytmin, äänteelliset assosiaatiot ja säkeenylitykset[.]
[...] Herkullisten selitysten tähden käännöksen lukeminen voi joskus olla jopa palkitsevampaa kuin alkukielisten runojen. [...]
Elämän käpäliin mahtuu keskeislyyrisiä suvantoja, mutta enimmäkseen runot rakentavat moniäänistä kontrapunktia, jossa näkökulmat ja äänet sekoittuvat. [...] Harakat, naakat, fasaaniparvineliöt, simpanssinkorvat, aarnikotkan pikkutakki, kukat, puut ja pensaat kukoistavat Mayräckerin runoissa halki vuosikymmenten. Kommunikaation muotoja ja kielen olemusta lähestytään usein toisten lajien kautta, vierailla kielillä. [...] Knuuttila on onnistunut käännöksessään löytämään sekä vikinän että liverryksen."
Suvi Valli, Tuli & Savu 4/19