Ezra Pound, PISAN CANTOT (2018)

Ezra Pound, PISAN CANTOT (2018)

”[...]/ mieleltään sellaisena hän on yksi meistä/ Fevonus, vento benigno/ Je suis au bout de mes forces/ Tämä kuoleman porteilta,/ tämä kuoleman porteilta: Whitman ja Lovelace/ löytyivät huussin istuimelta ja vieläpä/ taskukirjapainoksena! (kiitos professori Spearen)/ oletkos uinut kiitotien meressä/ ei-minkään maailmankaikkeuden lävitse/ kun lautta hajosi ja vedet vyöryivät ylitseni,// Immaculata, Introibo/ niille jotka juovat katkeruudesta/ Perpetua, Agatha, Anastasia/ saeculorum// repos donnez à cils/ senza termine funge   Immaculata Regina/ Les larmes que j’ai creées m’inondent/ Tard, très tard je t’ai connue, la Tristesse,/ olen ollut kova kuin nuoret kuusikymmentä vuotta/ […]”

 

Harvoin on runoilijan yksittäinen työ yhdistynyt näin omituisesti ja tiiviisti hänen elämänkohtaloonsa ja merkittävään yhteiskunnalliseen muutokseen.

 

New Yorkin yliopiston tutkija ja Pisan Cantosin (1948) arvovaltaisimman laitoksen (2003) toimittaja Richard Sieburth luonnehtii teosta ”muistamisen ja unohtamisen teatteriksi”. Toinen yhdysvaltalainen runousoppinut, Helen May Dennis, kuvailee sitä yhtäältä ”säemuotoiseksi muistelmaksi I maailmansotaa edeltävästä Lontoosta” tekijän ja hänen taiteilijavaimonsa Dorothy Shakespearin (1886–1973) tapaamisajoilta, toisaalta luhistuneen runoilijan yritykseksi kasata itsensä ”tietoisella muistityöllä”. Kolmannen auktoriteetin, kuubalais-brittiläis-yhdysvaltalaisen D. S. Carne-Rossin sanoin ”Poundin oman tragedian” ympärille virittyvät Pisan cantot ”ovat ja eivät ole henkilökohtaista runoutta”.

 

Koillisessa Idahon osavaltiossa keskiluokkaiseen perheeseen syntynyt Ezra Pound (1885–-1972) päätyi Italian miehittäneiden yhdysvaltalaisjoukkojen vangiksi Genovassa toukokuussa 1945. Rapallossa vuodesta 1924 asunut amerikkalaisrunoilija oli antanut täyden tukensa maata hallinneelle fasistipuolueelle ja sen johtajalle Benito Mussolinille (1883-–1945). Raskauttavimmin hän oli käynyt Roomassa nauhoittamassa yli sata radiopuhetta, joissa hän ylisti totalitaristista politiikkaa ja taloutta ja soimasi juutalaisuutta, liberalismia ja synnyinmaataan. Vankilan sijaan Pound päätyi vuosikymmeneksi washingtonilaiseen mielisairaalaan, josta hän palasi loppuiäkseen Italiaan 1958.

 

Debytoiden 1908 Pound nousi Lontoon (1908–-1920) ja Pariisin (1921-–1924) vuosinaan modernin sanataiteen kärkinimeksi. Hänen pääteoksensa, 120 vapaamittaisesta, enimmäkseen melko pitkästä tekstistä koostuva The Cantos valmistui vähittäin yli puolen vuosisadan aikana 1917-–1960.

 

Sen keskeisin ja arvostetuin osa on 1946 valmistunut ja 1948 julkaistu 11 runon (LXXIV-–LXXXIV) sarja The Pisan Cantos. Yhdysvaltain kongressin kirjasto myönsi sille Bollingen-palkinnon vuoden parhaasta runoteoksesta. Tämä herätti vastalauseita, eikä kiistanalaisuus tai arkaluontoisuus ole sittemminkään kaikonnut Poundin aikaansaannoksesta. Kuten Sieburth tiivistää, kirjaa leimaa koko lailla ”kaamealla” tavalla sen tekijän ”tietoisuus siitä, että syyte maanpetoksesta oli muuntanut hänet uutisjutuksi ja samantapaiseksi epatoksi kuin Pétain, Laval, Quisling tai lordi Haw-Haw, joiden kaikkien oikeudenkäyntejä hän seurasi lehdistä pitkin kesää ja alkusyksyä 1945”.

 

Poundilla ylisummaan ja hänen cantoillaan erityisesti on ollut suuri vaikutus nykyrunouteen niin maailmalla kuin Suomessakin. Pisan cantot rakentuu reilusta tusinasta eri kieliä. Englannin (tai sen lukuisten eri muotojen ja tyylien) lisäksi käytössä ovat kreikka ja latina, kiina ja japani, anglosaksi ja muinaisranska sekä espanja, oksitaani, portugali, saksa, venäjä, ranska ja italia. On korkea aika saada nämä laulut ensimmäiselle kotimaiselle.

 

Pisan cantot suomentanut Kari Aronpuro (s. 1940) tuli esiin runokokoelmallaan Peltiset enkelit (1964) ja kollaaširomaanillaan Aperitiff – avoin kaupunki (1965). Hän on siitä pitäen kuulunut kotimaisen kirjallisuuden kiintotähtiin ja kokeellisen ordkonstin kärkeen. Merkkiteoksiin kuuluvat esimerkiksi runoteokset Kirjaimet tulevat (Kirjayhtymä 1986), Kihisevä tyhjä (2010) ja pelkkää barnumia (2014) sekä romaani Kääntäjän floppi (2015). Aronpuron aiemmista käännöstöistä mainittakoon Werner Aspenströmin lyriikkavalikoima Vuosikertomus (2011) ja Hans Magnus Enzensbergerin Mausoleumi (2013) sekä yhdessä Silja-Maaria Aronpuron kanssa suomennettu David Marksonin Lukijan luomislukko (2015).

 

Pisan cantot sisältää suomentajan seikkaperäiset nootit ja antoisan epilogin. Kirjan ilmestyttyä Pirkkalaiskirjailijat ry osoitti Kari Aronpurolle elämäntyöstään arvostetun Alex Matson -palkinnon. Tampereen kaupunki myönsi puolestaan hänelle kääntäjäpalkinnon.

"[S]uomennoksesta vastaa Kari Aronpuro, joka on laatinut teosta hyvin avaavan ja selittävän laajan epilogin ja huomautusosion. [...] Pound luo runoissaan [...] rikkaan moniulotteisen tekstuurin -- kuten Kari Aronpuro toteaa osuvasti teoksen jälkisanoissa."
Helsingin Sanomat 4/iv/19

"Ezra Poundin Pisan cantot tuntuu lähes mahdottomalta käännöstyöltä. Englannin lisäksi alkuteoksessa on käytetty 13 muuta kieltä sekä eri murteita, slangia, vanhoja kieliä sekä huonoa, tarkoituksellisesti virheellistä kieltä. Eikä tässä vielä kaikki. Teos ei toteuta mitään tuttua runon muotoa, vaan se manifestoi Poundin omaa näkemystä modernista runosta ja sen tehtävästä. Erityiskiitoksen ansaitsee paitsi kääntäjän kaiken kattava sivistynyt ote myös teoksen lopun asiantunteva katsaus 'Ezra Pound ja Suomi' sekä 'Suomentajan epilogi'. Liioittelematta voi sanoa, että Kari Aronpuro on jälleen tehnyt kulttuuriteon."
Tampereen kaupunki kääntäjäpalkintoperusteluissaan 24/iv/19


"Kieltä uudistavaa, elintärkeää työtä, kuten Ezra Poundin Pisan cantojen uuden käännöksen (suom. Kari Aronpuro, ntamo), tekevät kulttuuria rakastavat rambot kengännauhabudjetilla."
Vesa Rantama, nuorivoima.fi 9/v/19

Hinta
27,90 €

Ezra Pound, Pisan cantot (The Pisan Cantos, 1948). Suom. Kari Aronpuro. ntamo, Helsinki 2018. 170 x 225 mm, pehmeäkantinen, 380 s. ISBN 978-952-215-723-2. OVH 35 euroa; ntamo.net-hinta 27,90 euroa.

Ostoskorisi

Ostoskorisi on tyhjä

Yhteensopivat

Samankaltaiset