Rauni Paalanen, OOPPERAMATKA (2019)

”Siinä lämpimän pyyhkeen alla lojuessani halu hyökkäsi.”

Oopperamatka sisältää 13 novellia pääosissaan suomalaiset naiset. Tapaamme nuoruutensa unohtaneen ja sen vatvontaan havahtuvan Marin, traagista ystäväänsä fanittavan Siskon, läheistensä kotiorjana puurtavan ikäkulun Alman, ahdistunutta siskontytärtään hyysäävän Elinan, Münchenissä vapaalle vaihtavan Nooran ja kirjailijanurallaan paitsioon jääneen Josefiinan. Tutustumme myös kahteen minäkertojanaiseen, joista toinen ällistyy himokkuuttaan ja toinen kokee hurjia kissan kanssa, ja teemme lisäksi tuttavuutta anonyymin kertojan vain ”naiseksi” kutsumaan henkilöön, joka syventyy haukien lemmenelämään.

Lukija pääsee seuraamaan Virven, Ullan, Anitan ja Mirkan kiikkerää mökkireissua sekä nuoren Minnan ja vanhan Emmin toimintaa epätodennäköisenä eläinsuojelukaksikkona. Hahmogallerian täydentää kahden novellin Niina, joka on teoksen aloittavassa nimiluomassa bileneidon perässä sinnittelevä eläkeläinen ja kirjoitussikermän huipentavassa ”Työmatka”-tekstissä nuori toimittaja 70-luvulla. Puoliomaelämäkerrallinen novelli saa vielä jatkokseen Paalasen tärkeää pohdintaa sisältävät jälkisanat autofiktiosta keinona tehdä tiliä laitavasemmistolaisten idänsuhteista.

Viisaan ymmärtäväinen mutta terävästi leikkaava kirja on hulvatonta kerrontaa ja samalla täysiverisen vakava perehdytys erilaisten naisten maailmaan. Se esittää kutsun itkuun, nauruun ja ajatteluun.

Rauni Paalanen murtautui laajan lukevan yleisön tietoisuuteen esikoisromaanillaan Agitaattorin morsian (Kirjayhtymä 1990) ja lyhytproosakokoelmallaan Raakelin tarinoita (Kirjayhtymä 1996). Kumpikin niistä valittiin Savonia-palkintoehdokkaaksi; kertomuskoonnosta nimitti kirjallisuudentutkija-kriitikko Kaisa Kurikka Turun Sanomissa "ihastuttavaksi". Paalaselta ovat sittemmin ilmestyneet esimerkiksi esseeteokset Kahvilanaisia (Kirjayhtymä 1998) ja Äiti ja aate (ntamo 2011) sekä pienoisromaani Raakel, Muukalainen ja Kuolema (ntamo 2015). "Kahvilanaisia on edellyttänyt [...] sivistyksen vaalimista, jopa todellisten elämäntilanteiden ja arvojen puntarointia. [Kirja] on luonteva repliikki naisten yhteiskunnallista asemaa ja yksilöllistä lahjakkuutta sivuavaan keskusteluun. Paalasen naiskuvista puuttuu ulkoisen imagon loppukiillotus ja suosikkimainen fani-suhde", kehui Helsingin Sanomat. Laulutekstejäkin laatinut kirjailija on myös suomentanut muiden muassa Christine Nöstlingerin lastenkirjoja, Bertolt Brechtin lyriikkaa ja teatteriteoriaa sekä Gustav Meyrinkin klassikkoromaanin Golem (Taifuuni 1995).

”Anita oli kertonut, että Mirka oli tutkija, sosiologi, ja kiinnostunut erityisesti naisten elämästä. ’Ihan myönteisessä mielessä, nainenhan se on itsekin’, Anita oli vakuuttanut, kun oli huomannut Virven säikähtäneen il­meen.”


"[H]ykerryttäviä. [...] Oopperamatka oli nautinnollista luettavaa ja olisin toivonut sen yhä vain jatkuvan. Toivottavasti se saa edes osan siitä huomiosta, jonka se vääjäämättä ansaitsee."
Kirjavinkit 22/xi/19

"[N]aishahmot ovat usein matkalla jonnekin, jossakin menneessä ja muistoissa [...], joutuvat outoihin tilanteisiin, [...] selviävät neuvokkuutensa ansiosta. Miehet ovat enemmänkin sivurooleissa [...]. [...] Paalasen teksteistä välittyy ihmistuntemus ja erilaisten ihmistyyppien, sanoisinko luonteiden, kuvaajana hän on tarkkanäköinen. [...]
[M]uutama helmi [...] jää pitkäksi aikaa vaivaamaan mieltä ja puhuttelemaan lukijaa [...]. [...] 'Työmatka' on [...] herkullisin ja omakohtaisin [...] [,] todenmakuinen [...]."
Pentti Stranius, Elämäntarina 2/19