Juha Hurme, REHU-VIRTANEN (2019)

”Me yritämme valmistaa puukuidusta puuroa, pelastaaksemme ihmiskunnan, joten te syötte nyt lautasenne kiltisti tyhjiksi. Se on uusi resepti, kenties toimiva. Alkakaa lappaa!”

Rehu-Virtanen -kappaleen nimihahmo on kansalaissotavuoden syksyllä väitellyt kemisti A. I. Virtanen (1895–1973). Häntä alkoivat vähin erin kiinnostaa ravitsemusasiat laidasta laitaan ja lajista toiseen. Nimikkonäytelmässään Virtanen tavataan suurimman keksintönsä, AIV-rehun, läpimurron kynnyksellä. Valoisassa kesäyössä pääkaupunkiseutulaisella koetilalla tiede saa yllättäen vetoapua tutkimusryhmän monenkeskisistä sisäisistä jännitteistä ja sparrauspalveluita valvovilta viranomaisilta. Ja ratkaisevaa innovaatiotukea kansantaruston hengiltä.

Kaiken ytimessä ovat kuitenkin lehmät. Niiden tanssi ja laulu vievät kohti Nobel-palkintoa.

Niemi-romaanistaan (2017) Finlandia-palkittu Juha Hurme (s. 1959) kirmaa tällä teoksellaan uusille laitumille. Rehu-Virtanen on koko kansan ja perheen komedia. Se jatkaa suomalaisen hengenhistorian perkuutyötä, jossa Hurme on kunnostautunut monissa draama- ja proosaluomissaan, mutta nyt kyytiin pääsevät vaikka lapsetkin. Rehu-Virtanen osoittaa, ettei elämäntutkimuksen tai tiedehistorian ole pakko olla tylsää, eikä kesäteatterin alamittaista.

ntamo on aiemmin kustantanut Hurmeen näytelmäkirjat Europaeus (2014), Maailmankaikkeus (2014), Suomalaisten puolustus (2014), Muuttomiehet (2015), Töppöhörö (2016), Lemminkäinen (2018) ja Making of Lea (2019). Hän on mukana myös Markku Eskelisen ja Leevi Lehdon kokoamassa suurantologiassa Suo, kuokka ja diversiteetti (2018). Lisäksi ntamo-faksimileen Volter Kilven teoksesta Pitäjän pienempiä (1934/2017) sisältyvät Hurmeen jälkisanat.

Rehu-Virtanen kantaesitetään kesäkuussa 2019 Vantaan Näyttämöllä. Ohjauksesta vastaa Hurme itse.

”Nyt onkin korkea aika syödä tämän aamun annos, mittumaarin kunniaksi raakaselluvelliä litulaukkasattumilla.”

"[M]usiikkinäytelmä [...] on kaikkea sitä, mitä huimissa unelmissa voi kuvitella kesäteatterin ja harrastajateatterin voivan olla!
Sanani ovat nyt jalka- ja käsipuolia kuvaamaan sitä aistimusvoimaista vantaannäyttämöläisen ensemblen tarjoilemaa elämystä. Pyhä jysäys. Tämä taianomainen ja mielikuvituksellinen esityskeitos viettelee, sivistää, jakaa höyhenenkeveästi tietoa lempeällä silmäniskulla, tekee mielleyhtymiä nykyhetkeen. Tieteen historiaa fantasian kaavussa. 'Jokainen ihminen on laulun arvoinen //ja jokainen ihminen on tieteen tekijä/Jokainen lehmänen on laulun arvoinen/---' Lehmäjoukko laulaa, miten tieteilijän työnä on muodostaa mahdollisimman luotettavaa tietoa jaetusta todellisuudesta. Tieteilijän työnä on esittää maailmalle kysymyksiä.
Ihana satu, Shakespearen Kesäyön unen veroinen. Niityillä märehtii, liikehtii, ammuu ja jammaa, laulaa lauma lehmiä, resitoi moniäänisesti jazzia. Lehmäjoukko kommentoivana kuorona eikä mikään pienennetty mukalehmälauma, ei mitään eläviä olentoja pienentäviä eläinpukulehmiä, ehei. Nämä lehmät ovat mustissa tuulipuvuissa, näyttelijät ilmentävät lehmyyttä, tämän rauhaisasti laumana liikkuvan, toinen toisensa luokse etsiytyvä lauma koostuu yksilöistä. Lehmä, aliarvostettu tuotantoeläimeksi alistettu, kuin prekaari tuulipukukansa. Ja tämä lauma laulaa, meditoi märehtimisen filosofiaa, toisen ymmärtämistä. Huikeaa, lehmien tao, niin Hurme sen on oivaltanut.
Teatterin näyttämö, entinen navetta on todentotta valtion entinen koenavetta, jossa AIV-rehun keksijänobelisti A.I. Virtanen -– joenniemeläisille mutkattomasti Rehu-Virtanen -– oikeasti työskenteli! Ja nyt juhannuksen päivänkierrossa vuonna 1928 tapahtuu se kaikki.
Rehun ja selluloosapuuron oikeiden ingredienssien etsimisen kanssa kamppaileva tutkimusryhmä professori Virtanen, dosentti (mies) ja tutkimusassistentti (nainen) kohtaavat uhkan. Maatalousministeriön komissaarilta tulee nootti sulkea pahanen tuottamaton, yhteiskunnan varoja tuhlaava yksikkö. Ja mitä tapahtuukaan. Joukossa on dosentinnilkki, pahis, joka hellii salarakkaana viholliskomissaaria. Mutta eipä mitään. Maahiset tulevat apuun, sekoittavat päät ja avittavat tutkimusassaria ratkaisemaan rehun ainesosat. AIV-rehu on syntynyt, loppu on historiaa, Tukholmaan lähtee Nobel-anomus, laitos välttyy sulkemiselta ja salarakkaat saavat toisensa. Loppu hyvin – kaikki hyvin. Noo sukupuolittuneiden toimijuuksien mukaan. Tutkimusassistentti on joukon neropatti ja hän sen AIV-rehun keksii, mutta nopsasti tämä herra Virtanen oivalluksen naiselta nappaa."
Hanna Helavuori Tinfo.fi 13/vi/19

"[V]oi suositella lämpimästi kulttuurin, tieteen ja sivistyksen ystäville."
Kemia 3/vii/19