Heikki Lahnaoja, HEDELMÄTARHASTANI (2019)

"[...]// ovat kasvit, vieläpä vähäpätöisimmät, siinneet olennoista,/ jotka ovat samanlaisia kuin ne itsekin// se on: kasvit syntyvät vanhemmista//
kasvi on itsestään kasvanut// se on: että itse paikka on sen synnyttänyt// [...]"

Hedelmätarhastani on hyöty- ja koristeviljelmää sekä puhetta siitä. Sen hämmästyttävät värssyt palauttavat arkisillekin kukka- ja ryytimaille niiden täyden ihmeellisyyden. Painate sopii jokaisen kasvua hoitavan tai siitä iloitsevan käteen.

Tämä on Heikki Lahnaojan kolmas teos runokokoelmien Yöllä puut (ntamo 2013) ja Puitten uni (ntamo 2015) jälkeen. Hedelmätarhastani on kollaaširunoelma, jonka aineksena ovat 1800-luvun lopulla ja seuraavan vuosisadan alussa ilmestyneet kasvitieteen oppikirjat ja puutarhaoppaat. Kirjan loppuosa hyödyntää roomalaisen poeetan Vergiliuksen (70 eaa.–-19. jaa.) kuuluisaa Georgicaa: vainio- ja palstavaalinnan klassikossa hedelmäntarhausta käsittelevä toinen osa tarjoaa suomalaiselle runoilijalle mahdollisuuden irrottaa otteita sekatööreillään ja käännättää latinaa koneella ensimmäiselle kotimaiselle. 

Kokonaisuus on määrätarkoitukseen eristetty alue ja laitos, tarha. Tulos on mehukas, hedelmistö.

"[..] joten tule, palvo heidän omaansa, jotta oppisitte/ maan käsissä. Tämä ei pidättele sinua/ nyt -- äidin korkeat lehdet ja oksat tummuvat [...]"

"Parasta juuri nyt
Olen huono runoteosten lukija, vaikka älykkyyttäni korostaakseni muistan mainita tuntevani Mirkka Rekolaa. Nyt kuitenkin kelpasi [...] [...] Heikki Lahnaojan Hedelmätarhastani (ntamo 2019). [...] [K]irja on mielenkiintoisista aineksista tehty [.]"
Kirsi Haapamatti, Kulttuuritoimitus 21/vii/19

"Sitä yllättyy, miten paljon käyttökelpoista lyyristä materiaalia löytyy vanhoista puutarhanhoito- ja maanviljelyoppaista. Heikki Lahnaojan kerätyistä fragmenteista koostuva kollaasirunoteos Hedelmätarhastani on jäänyt vaille laajemman runousyleisön huomiota. Teos esittää sopivalla vakavuudella ja hartaudella ainakin näennäisiä tosiasioita kasvien hoidosta ja viljelystä, mutta saa myös sydämen läikähtelemään ilosta ja surusta: 'kasveissa on selkeitä ajatuksia siitä mihin he haluavat elää' (s. 19).
[T]ekstinpätkiä on haalittu moniaalta, kuten 1800- ja 1900-luvun taitteen kodin puutarhanhoito-oppaista ja koulun oppikirjoista sekä
konekääntämällä Vergiliuksen Georgicasta (37--29 eaa.). Konekääntäminen säilyttää jotain alkuperäisestä mutta samalla luo uutta, sillä tekniikka ei ota huomioon esimerkiksi sitä, että alkuteos on kirjoitettu heksametriin. Uuden suomennoksen (2020) esipuheesta minulle selviää, ettei Vergilius opetusrunon lajista huolimatta kirjoittanut opasta vaan luontoa ylistävä kirja oli tarkoitettu runouden rakastajille (s. 26). Lahnaojan fragmenteissa on samankaltaista elämänkierron syleilyä: '(eikö ole mukavaa hengittää kukkien kanssa,/ kauniin illan tuoksua)' (s. 18).
[...] Ensimmäinen osasto alkaa kasvusta ja kasvien olemuksesta tyynesti kuin joogaharjoitus. Nimiosastossa vaihtelevat ilon ja hoivan teemat, ja puutarhan hoito-ohjeiden väleissä pysähdytään kasvien ihmeellisyyden äärelle. Viimeisessä osastossa 'Georgica, Kirja II' syntaksi poukkoilee voimakkaimmin ja ajatuksia yhdistellään vapaimmin: 'jotta, jossa ne olivat, mikä osa lämmöstä// syvemmälle maahan pitkälle” (s. 41). Ihmiselämälle traagiselta vaikuttavat asiat esitetään teoksessa neutraalisti tai jopa keveästi: 'keväällä pieninkin haava aiheuttaa mahlan vuotoa, jonka/ johdosta puu voipi kuolla' (s. 20). Jotkin poiminnat ovat vain yksittäisiä sanoja, joista muodostuu minimalistisia runosarjoja: 'hirvenmarja// elämänpuu// poikanen lehdossa' (s. 34). Mielleyhtymät liikkuvat oppaista kiinalaiseen luontorunouteen.
[...]
Kollaasiin liittyvä sattumanvaraisuuden tunne luo kuitenkin tilaa puutarhan logiikalle: teoksen lukeminen tuntuu maan möyhimiseltä ja kirjoitukset sieltä nousevalta tiedolta. Fragmentti voi myös itsessään kyseenalaistaa inhimillisiä toiminnan ja havaitsemisen tapoja, sillä kontekstistaan ja diskurssistaan irrotetut tekstit herättävät uudessa ympäristössä ja ajassa aina toisenlaisia mielikuvia, kuten tässä osaston lopettavassa katkelmassa: 'kasvien pölyttäminen arsenikkipölyllä vaikuttaa tehoisasti' (s. 36).
Helmi Nöjd, Kiiltomato 16/iv/24