Alpo Jaakola, RUUSURUOSKA (1967/2019)

”Jokainen ruusu kätkee tajuttomuuden eteishuoneet.”

Ruusuruoska (1967/1991/2019) sisältää graafista proosaa kulttitaiteilijalta. Artisti-kriitikko Erkki Pirtolan (1950--2016) sanoin se on ”varmasti maamme ainutlaatuisimpia piirroskirjoja”. Nimityön lisäksi teos käsittää luomukset ”Pitkä matka” sekä ”Sota ja välirauha”. Ne kaikki koostuvat tuššipiirroksista.

Alpo Jaakola (1929--1997) opiskeli Turun piirustuskoulussa 50-luvun alussa ja debytoi ryhmänäyttelyssä 1953 ja yksityisnäyttelyllä 1953. Hän liittyi Edwin Lydénin (1879--1956) ja Otto Mäkilän (1904--1955) surrealistisen Pro Arten perinteelle kunniaa tehneeseen Pro Arte 57 -ryhmään ja murtautui laajempaan julkisuuteen 1963.

Työläisperheeseen Loimaalla syntynyt maalari, kuvanveistäjä ja graafikko perusti kasvumaisemiinsa Torkkolan kylään Torkvillen ateljeekodin. Läheiseen Karhulan kylään vuodesta 1964 noussut laaja Patsaspuisto tunnetaan nykyään suosittuna kulttuurimatkakohteena. Jaakolan käsialaa ovat myös Loimaan leipätyttö (1982), Keravan rautatieaseman Menneiden sukupolvien muistomerkki (1985) ja Mellilän Veteraani-monumentti (1996) sekä monet kirjakuvitukset 60--70-luvuilta. Jaakolalle myönnettiin professorin arvonimi 1985.

Pirtolan mukaan Jaakola oli shamanistinen ”luonnonvoima” modernin hengen ryydityksin. Artistitoveri Ilkka-Juhani Takalo-Eskolan (s. 1937) mielestä ”[p]oikkitaiteellisuus on kapea sana” tekijästä, ”mielikuvanveistäjästä”, joka ”pystyi tekemään kaikesta taidetta”. Kumpikin teroittaa omalaatuisen huumorin keskeissijaa rosoisessa ja usein naivistisia ulottuvuuksia saavassa ilmaisussa. ”Mustasta huumorista” niin ikään mainitseva Erja Salo huomauttaa, että mystiikkaa säästämätön myytinrakennus elämääsuuremmasta taiteilijapersoonasta alkoi jo 60-luvun puolivälissä. Hän itse painottaa luonnonsuojelun ja teknologiauskon kritiikin osuutta tuotannossa, johon sisältyy esimerkiksi DDT-aiheinen maalaus Myrkyttäjät (1977). Salo sijoittaa Jaakolan ”taiteidenvälisyyden” yhteyteen ja luonnehtii Patsaspuistoa ”visionaariseksi ympäristötaiteeksi”.

”Alpon ’yöläisyyden’ pääteos”, toteaa Pirtola Ruusuruoskasta tähdentäen sen lyyristä ulottuvuutta niin teksteissä kuin kuvasarjoissa. Häkellyttävän ”uniloogisissa” piirteissään ja viittauksiensa runsaudessa se on portti ”Jaakolan luovuuteen”. Ruusuruoskan laajempi toisinto ilmestyi 112-sivuisena omakustanteena 1991 usein uusin osioin; ntamo-faksimile toisintaa 60-lukulaisen alkuperäisteoksen.

Teatteri Takomo esittää syksyllä 2019 Mika Rätön kirjoittaman ja Esa Kirkkopellon ohjaaman näytelmän Ruusuruoska. Kysymyksessä on yhteistuotanto: Takomon kumppanina on Tampereen Työväen Teatteri, jossa kappale nähdään ensi vuoden puolella.

”Yön aikana on rutto tuo savimaan iljetys iskenyt merkkinsä perunamaan asukkeihin.”

[Pirtolan, Takalo-Eskolan ja Salon ajatukset heidän kirjoituksistaan teoksessa Jokainen askel kielletyllä nurmikolla. Alpo Jaakola Tarvaspään vieraana 16.2.--21.4.2002. Näyttelyluettelo. Gallen-Kallelan Museo, Espoo 2002.]