Tomi Sonster, KAHLEKUNINKAAN HOVISSA (2020)

”[…] väität että kidnapattu aurinko huutaa apua avaruuden kellarissa […]”

Kahlekuninkaan hovissa vie tieteisfantasiaan, siitä yli ja tällekin puolen. Se jatkaa tekijänsä jäljittelemätöntä maailmojenrakennustyötä, jossa oman paikkansa ja kulkunsa saavat niin kummitukset ja käärmeolennot kuin myös ihmissyöjät ja itse Kuolema.

”[…] Kohta hän tulee asuntooni, varmuusketjusta ei ole apua. […]”

Henriikka Tavi suositteli HS-arviossaan Tomi Sonsterin esikoista Siihen mihin tonttu astuu (2009) kaikille nuoria kiinnostavaa luettavaa etsiville äidinkielenopettajille. Pauli Tapio taas tunnusti auliisti ihmetyksensä ja nautintonsa laatiessaan toisesta kokoelmasta Luonnos seikkailuksi (2012) arvostelua Kiiltomatoon: ”Sonster taitaa modernistisen epävakauden kadehdittavan intuitiivisesti. Vaikuttaisi, ettei hänelle ole temppu eikä mikään sanoa milloin vaan jotakin absurdia ja kirkasta.”

Moniaalla huomatun ja säilyneestä vireestä kielineen teoksen Koska olen täydellinen (Kirjokansi 2017) jälkeen Sonster tekee paluun ntamolle. Vantaalainen runoilija on kauhukirjallisuudesta lopputyönsä Oulun yliopistolla tehnyt kirjallisuuden maisteri, joka tätä nykyä suorittaa jatko-opintojaan Jyväskylän yliopiston luovan kirjoittamisen tohtoriohjelmassa.

”[…] Radioaktiivisen aavikon takana on virasto […]”


"[L]iioittelun, groteskin ja [...] makaaberiuden kiertonäyttely [...]. [...] Suomalaisessa runoudessa Sonsterin työ seuraa osin samoja [...] jälkiä kuin Antti Salmisen Lomonosovin moottori (2014) ja Mir (2019) [...]. Ilmaisullisesti teos on säntillinen. [...] Kliininen kieli pilkkoo ruumista faustisella vimmalla [...]. [...] [L]öytää jopa herkkiä kuvauksia yksinäisyydestä ja melankolisesta vapauden kaipuusta. [...] Korskean vallashallin sijaan kahlekuninkaan hovi onkin ahdas, sisäinen tyrmä [...]. [...] Sonsterin runoteos on rosoinen pieni kummajainen, joka onnistuu kenties olemaan parempi kuin on."
Tuli & Savu 3/20

"Sonsterin neljäs runoteos on tyyliltään varmaotteinen; se tuntuu toimivan omien sisäisten lainalaisuuksiensa ja viittausten ohjaamana. [...] Läpileikkaavia aiheita ovat paranormaalius, spefi-genren kuvasto -- kuten vampyyrit, aika- ja avaruusmatkailu -- sekä jälleensyntymä. [...] Arkinen groteskius pilkahteee esiin [...]. Yksittäisistä säkeistä löytyy parhaimmillaan aforistista kirkkautta."
Tähtivaeltaja 2/21