Nellja Veremej, BERLIINI ON IDÄSSÄ (2013/2020)

”Ihana kirja”, huokaisee kirjallisuudentutkija Hannes Krauss. ”Lumoava rakkaudenjulistus rosoiselle kaupungille”, ihastelee FAZin kriitikko.

Yksinhuoltaja Lena on koulutukseltaan filologi. Neuvostoliitossa varttuneena maahanmuuttajana hän saa kuitenkin antautua hoiva-alalle ja huhkia vanhustyössä Berliinin kuuluisan Alexanderplatzin liepeillä. Lena kertoo elämästään kaukaa idästä ja syvältä menneisyydestä aloittaen mutta kadottamatta hetkeksikään otetta uuden kotikaupunkinsa sykkeestä. Muistot lapsuudesta, yhteydet sukuun ja kumoukselliset käänteet perestroikan mullistamassa Pietarissa limittyvät DDR-veteraaneja edustavan asiakkaan henkilöhistoriaan. Yhdessä ne ovat osa tälläkin vuosituhannella aina hipin tai schickin metropolin sosiaalista dynamiikkaa ja monikulttuurista värähtelyä.

”Kaviaarinpunaiseksi värjätty kaniturkisreunainen huppu lepää majesteetillisesti hänen vahvoilla hartioillaan. […] Olja asuu nykyisin saksalaisen yrittäjän Willyn kanssa, mutta vieläkään hänellä ei ole oleskelulupaa. Niinpä hän siivoaa parempia venäläisiä huusholleja omien sanojensa mukaan aikaa tappaakseen ja päästäkseen ihmisten ilmoille. Larissa ja minä panettelemme mahdotonta Willyä ja arvuuttelemme, miksi hän ei vie Larissaa vihille. […] Jonkin ajan kuluttua Olja kopeloi kiivaasti avaimiaan Willyn ovella, jonka tämä avaa sisäpuolelta. Edessäni seisoo laiha, vilkkaasti elehtivä, seitsemättä kymmentään lähestyvä mies verryt­telypuvussa. Olen sanaton: tämäkö ryppyinen harmaa tursas pitää Oljaamme lonkeroissaan?”

Nellja Veremej (s. 1963) löi itsensä läpi kertaheitolla uuden saksalaisen proosan taiturina. Berliini on idässä valloitti arvostelijat ja laajan lukijakunnan, koska se on ällistyttävän tarkkaa, häkellyttävän lämmintä ja terävän hersyvää kerrontaa tästä ajasta. Veremej käyttää Berlin Alexanderplatzia (1929) yhtaikaa mutkattomasti (sitä avoimesti esillä pitäen) ja monisäikeisesti (sen tapaan suurkaupungin sosiaalisia katveita ja julkista tilaa koluten) romaaninsa pohjatekstinä. Ei Alfred Döblinkään ollut syntyjään berliiniläinen, John F. Kennedysta puhumattakaan.

Kirjallisuustieteilijät ovat Brigid Hainesia seuraten puhuneet ”itäisestä käänteestä” saksalaisessa sanataiteessa. Tällä on viitattu 00-luvun alusta lähtien voimistuneeseen ”transnationaaliseen” tai ”poikkikansalliseen” kirjallisuuteen, jossa etenkin keskisessä tai itäisessä Euroopassa syntyneet alkuaan muunkieliset kirjoittajat ovat saksaan siirtymällä antaneet äänen uusille kerroksisille kokemuksille. Tällaiseen yhteyteen on Leedsin yliopistossa vaikuttava Stuart Taberner sovitellut myös Veremejn.

Professori Tabernerin mukaan Berliini on idässä nousee kutakuinkin ainutlaatuiseksi nimenomaan kriittisen ulottuvuutensa takia. Se onnistuu nostamaan esiin valikoivia saksalaisia muistamisen perinteitä ja panemaan koetteille Saksassa vaalitun ”itsetyytyväisen liberaalin kansallismielisyyden”.

Veremejn romaanin etusijaisin viehätys on joka tapauksessa sen älykkäässä huumorissa ja kyvyssä tavoittaa verraten perinteisin keinoin lähes kartoittamattomia alueita tutuistakin ympäristöistämme. Valloittavan Lenan lisäksi tavataan hänen etevä tyttärensä Marina, sutki ex-miehensä Šura ja kokonainen liuta Berliinin venäläisyhteisön värikkäitä hahmoja sekä kantaväestöstä charmööri-Roman ja vanha herra Seitz, joka päähenkilön hoivattavana kertoo kaiken ällistyttävästä elämästään ja sen merkkihahmoista.

Suomentaja Anneli Vilkko-Riihelä on pitkään Saksassa asunut psykologi ja äidinkielenopettaja. Hänet tunnetaan oppikirjojensa lisäksi esimerkiksi toimitteestaan DDR. Vitsejä kadonneesta valtakunnasta (Savukeidas 2017) sekä Felscherinow-, Kaminer- ja Strunk-käännöksistään (Sammakko 2013--2019).

"Veremej antaa kasvot [niille], jotka ovat asuneet samoissa DDR:n aikana rakennetuissa kerrostaloissa vuodesta toiseen ympäröivän yhteiskunnan mullistuksista huolimatta. [...] Maahanmuuttajakirjallisuuden (Migrantenliteratur) nimike latistaa ja yksinkertaistaa teoksen monia keskenään limittyviä teemoja. [...] Pääteemaksi nousee historia, menneisyyden olemus ja katoavaisuus. Veremej uskaltautuu kurottautumaan suoraan saksalaisen poliittisen historian ytimeen: toisen maailmansodan kokemuksiin pommitetussa Berliinissä sekä elämään jaetun Saksan itäisellä alueella. [...] Hänen aiheensa ovat samoja kuin [romaanille mottositaatin tarjonneen W. G.] Sebaldin, jonka tuotannon punainen lanka ovat historiaan ja muistamiseen liittyvät kokemukset. Saksalaisen kulttuurin kontekstissa 1900-luvun poliittiseen historiaan liittyy huomattavan paljon erilaisia tunnekerrostumia itsevarmuudesta ja aggressiosta suruun, pelkoon ja häpeään. Veremejn romaanissa Berliini on lumoava suurkaupunki mutta myös 1900-luvun eurooppalaisen poliittisen historian polttopiste, Brennpunkt.
Teoksesta huokuu lämpö ja pyrkimys ymmärtää ihmisten toimintaa epäinhimillisissä ja julmissa olosuhteissa. [...] Berliini saa monia merkityksiä, eikä kaupunki typisty pelkäksi tapahtumapaikaksi vaan nousee omaksi henkilöhahmokseen. [...] Rosoinen Berliini on [päähenkilö Lenalle] sekä menneiden unelmien länsi että kapitalismin keskellä lähes nostalgisen merkityksen saava itä. [...] Berliiniin tiivistyy valtavasti rakkautta ja turvallisuuden tunnetta. [...] [R]omaani ei sorru [...] kadunnimien ja muiden yksityiskohtien luettelemiseen. [Sen] teemat avautuvat myös kaupunkia tuntemattomalle [...]. [T]eos onnistuu myös välttämään nostalgisen sokerisen kuorrutuksen."
Essi Syrén, niin & näin 4/20

"Nellja Veremej on kirjoittanut hienon ja kiinnostavan romaanin [...]. [...] Lena etsii identiteettiään post-neuvostoliiton aikaisessa post-DDR:lläisessä
venäläis-monikansallisessa yhteisössä. Lenan lähipiirin kautta välittyy muistojen muuntama kuva menneestä Neuvostoliiton aikaisesta ajasta, Lenan vanha äiti asuu edelleen Moskovan lähellä, tytär puolestaan opiskelee ja elää jo uutta "läntistä" aikaa ja avaa näkymän tulevaan. Lena itse on vanhustyöntekijä. Hän ystävystyy asiaakkansa, entisen DDR:ssä menestyksellä lehtimiesuran tehneen, nyt jo kuoleman portteja kolkuttelevan Ulfin kanssa. Lisäsuolansa tarinaan heittävät, pinnallinen lääkäri Roman, joka liehittelee Lenaa [...].
Ihmiset ovat elävän tuntuisia, erehtyväisiä, väärässäkin olevia. Kirjallisia viittauksia tehdään melko luontevasti niin Sebaldiin, Thomas Manniin kuin Alfred Döbliniinkin, siis länsimaiseen ja saksalaiseen, ei niinkään venäläiseen kirjallisuuteen. Kyseessä ei ole Bildungsroman, maailma muuttuu nopeasti, kirjan ihmiset  hitaasti, sopeutuen, eivät maailmaa muuttaen. Ja tässä on juuri kirjan jännite, maailmaa muuttavat ihmiset eivät ole kirjan keskiössä, vain
heidän toimintansa muuttaa myös tämän kirjan keskiössä olevien elämää.
Kirja on helposti ymmärrettävissä, mutta oman kiinnostavuuteensa lukijalle tuottaa, kun tuntee sen kadut ja aukiot, teatterit ja näyttämöt. Satuin paikalle nyt syksyllä 2020, koronoviruksia väistellen, mutta samalla monien muiden tavoin Berliinin runsautta ihastellen.
Kirja on hieno aikalaiskuvaus ja uudenlainen näkymä Berliiniin."
Pekka Kalli, Taikavuori-blogi 29/xii/20

"Intrigen är mindre viktig än stäm­ningen i den här trivsamt melanko­liska romanen, som har en stark känsla av Berlinvardag och av min­nen som några människor där bär på."
Pia Ingström, Hufvudstadsbladet 31/i/21