Kati Neuvonen, NAKU (2009/2012)

Neuvonen yhdistää proosarunoissaan lahjakkaasti groteskia huumoria ja älykästä ironiaa. Naku piirtää esiin naisen moni-ilmeisen muotokuvan, josta ei voi olla tunnistamatta itseään hyvinä, huonoina tai keskivertoina päivinä. Kokoelma on sarja absurdiin taipuvia tapaamisia, joissa nainen ottaa miehen jos toisenkin miehen. Rakkaudesta on kyse, tietenkin. Mutta ei mistään platonisesta myötämielisyydestä. Naku vie lukijansa ihon ihoa iholla -kohtaamisiin, joissa nautinnon ilkikurisetkin kasvot tulevat esiin. Mutta kääntöpuoleltakaan ei voi välttyä. Rakkaudettomuuden ja yksinäisyyden pelko kulkevat iloisen lihallisuuden kanssa rinta rinnan. Neuvosen puhuttelevissa runoissa nainen-on-vallaton ja reunoista mennään yli. Mutta rajoja myös kaivataan: reunoja joilla taiteilla, näkymättömiä ja tukevia. "Kaikissa maailman kliseissä palaa lamppu, tarvitsen dramaattisesti erilaisen päivän." – Kati Neuvonen

"Kati Neuvosen esikoinen alkaa otteella Maritta Kuulan kappaleista. Jotain kuulamaista runokokoelman sävyssä onkin: Naku on rosoinen, synkimmilläänkin ilkikurinen ja härnäävä. Rocklaulajattaren ja runojen teemat myös kumpuavat molemmat naiseuden kokemuksista.

[...]

Kipeitäkin aiheita sivutessaan teoksen pohjavire pysyy kepeänä. Säkeissä vilahtelee otteita joululauluista iskelmään, ja rytmillisesti runot muistuttavat laulelmia. Neuvonen taitaa populaaritaiteelle ominaisen leikkisän otteen: kansikuvan kollaasimaisuus ylettyy myös kokoelman maailmaan."

Saara Oranen, Kiiltomato 17/viii/09