Tapani Kilpeläinen, NUDISMI (2021)

”Yksi syy ennakkoluuloihin ja karsastukseen lienee tiedon puute. Kun näet ennakkoluuloton tarkastelija tutustuu nudismin historiaan, on pääteltävä, että alastomuuskielteisyys kumpuaa ennen kaikkea ympäröivän yhteiskunnan asenteista.”

Useimmiten ilkosillaan oleskelemista on sekä puolustettu että vastustettu vetoamalla luontoon. Asiassa vain on muutakin kuin verhotonta viskautumista pensaikkoon, metsään tai hiekkarannalle. Kun vaivat riivaavat, kulttuuri ahdistaa tai ulkonäköihanteet tasapäistävät, vaatteettomuuteen on aina aihetta.

Ilmiöpiiriä onkin viisainta tarkastella kaikessa historiallisessa mutkikkuudessaan ja yhteiskunnallisessa konstikkuudessaan.

Nudismi esittelee alastomuusaatteen päävaiheet ja -vaikuttajat, pitävämmät ja vuotavammat argumentit puolesta ja vastaan sekä aktivistien tempaukset ja lainsäätäjän käpälälaudat. Se noteeraa yhtä lailla nudistit kuin naturistit, niin hengellisistä kuin maallisistakin vaikuttimista riisuutujat. Se kertoo, miten rihmankiertämättömyyttä on käytetty kauneuden, terveyden, tasa-arvon tai poliittisten uudistusten ajamiseen.

Ennen kaikkea myös tinkimättömän taiteellisesti kuvitettu Nudismi on peittelemätöntä alastomuutta alusta loppuun!

Tapani Kilpeläinen on aiemmin laatinut yleistajuiset tietokirjat Itsemurhan filosofia (2012) ja Silmät ilman kasvoja. Kauhu filosofiana (2015).


"[H]oukuttavuutta ja kavahtamista. Alastomuus on nähty paluuna luontoon, elämän alkulähteille, toisaalta sitä on pidetty epäsiveellisyytenä, perversiona tai jopa rikollisena toimintana, ja alan ihmiset on leimattu eksentrikoiksi tai suorastaan hulluiksi.
Nudismi-kirjassa Kilpeläinen pöyhii aihetta monipuolisesti: uskontojen, terveydenhoidon, eugeniikan, taiteiden, feminismin ja juridiikan näkökulmasta. Nudismia tuodaan esille uimarantojen, joogan ja kokonaisen elämäntavan osana. Yhteisötasolla käsitellään yhdistyksiä, lehtiä, leirejä ja tapahtumia. Kaikkiin näihin liitetään historiallinen ajan perspektiivi.
[...]  Kirjoittaja esittelee ilmiön aaltoilua Ranskassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Esille tuodaan kulttuureja ja maita, joissa alastomuutta vähintäänkin siedetään esimerkiksi nimettyjen nudistirantojen muodossa. Sitten on toisia maita, joissa asia on tabu.
[...] [L]uvut [ovat] mukavan lyhyitä. [...] Kilpeläinen on aiemminkin tarttunut vaikeisiin aiheisiin kuten itsemurhaan ja kauhuun, filosofian näkökulmasta. Tässä kirjassa nudismin keskeisimpien heijastusten käsittely tuo rakennetta ja ryhtiä koko ilmiön olemukseen. Mukana on luonnollisuutta, vapauden kaipuuta ja sitten tuo salaperäinen ja vähän pelottavakin, arkaainen synnin käärme kuloheinän uumenissa. Sosiaalisen kontrollin ja itsesäätelyn paineissa nudismi säilyttää pohjimmaisen arvoituksellisuutensa."
Kirjala 28/vi/21