Maikki Harjanne, IPAKON YÖ (2021)

”[…]
pimeään katalaan pataan kahdeksan jalkaa kampataan
seitti keittyy, verkko kaatuu, pupilli imee, susi ulvoo”

Ipakon yö esittelee parikymmentä eriskummallista olentoa ja seuraa niiden merkillisiä puuhia vaihtelevissa paikoissa. Tavataan Äräkkä, Ide, Kerppinen, Hamur ja Ipakko sekä liuta muita kulkijoita. Ne ovat ehkä pieniä tekijöitä, mutta niihin mahtuu kokonainen maailma. Tämä runokuvakirja lyö säikkymätöntä heittäytyjää värikkäällä ällikällä, ja lukija saattaa vain kysellä,

”tapahtuiko jotain ensin ja jotain ehkä perään”

Maikki Harjanne on pitkän linjan kuva-, sana- ja sarjakuvataiteilija. Hänet tunnetaan rakastettujen lastenkirjojen -- kymmenien Minttujen ja Vanttujen sekä useiden muiden -- tekijänä, mutta hän on myös julkaissut sotaorpoutta ja kulttuurihistoriaa perkaavan omaelämäkerrallisesti ladatun graafisen romaanin Ilmaiset monot (Otava 2008), novellikokoelman Torakkakauppias (Enostone 2003) ja pienoisromaanin Aino Kuu (ntamo 2015), aikuisten sadun Riesa (ntamo 2014) sekä runokokoelman Koska (ntamo 2013). Ipakon yö on Harjanteen pidäkkeettömin kieli- ja kolorismi-iloittelu, kaikenikäisten ihmettelykirja.


"Harjanteen luomiskyky ei osoita minkäänlaisia ehtymisen merkkejä yli 142 teoksen jälkeen, päinvastoin. Häneltä on juuri ilmestynyt [...] uusi aluevaltaus. [...] Ipakon yö edustaa kokonaan uutta puolta Harjanteen taiteessa. Harjanne on aina ollut sekä kuvataiteilija että kirjailija, ja Ipakon yö yhdistää nämä kaksi puolta. Teoksessa on 18 runoa ja jokaiseen tekstiin liittyy jonkinlaisia fantasiaeläimiä esittävä tai geometrisista kuvioista koostuva maalaus. Kaikki runot ovat täsmälleen viiden rivin mittaisia, ja nekin hiukan abstrakteja, kuin arvoituksia tai pienoistarinoita. Kaikki [...] tuntuvat käsittelevän jollakin tavalla eläimiä, [joilla] on kuitenkin fantasianimet[.] Teos sopii niin lapsille, nuorille kuin sanojen kanssa taiteilusta tykkääville aikuisillekin. Pääosassa [...] ovat Suomen loputtomat mainiot sanat ja äänteet, joiden parissa Harjanne pyöriskelee ja suorastaan herkuttelee. [...] Hänen viisirivisensä ovat oikeastaan sanojen ja äänteiden muodostamia veistoksia, joiden voi kuvitella toimivan erinomaisesti jonkun taitavan lausujan suussa[.] [...] Sikälikin tämä teos on Harjanteelle poikkeuksellinen, että se käsittelee fantasiaeläimiä, kun taas lähes koko hänen tähänastinen tuotantonsa käsittelee ihmisiä, lapsia ja perheitä sekä tavallista arkielämää."
Helena Soinio, Länsi-Uusimaa 19/ii/22

"Lähes Kirsi Kunnaksen veroista sanoilla leikkivää ja riimitettyä lyriikkaa."
Marja Haapio, Facebook 1/v/22

"[T]ällä kertaa [Harjanne] sukeltaa nonsense-runouden suuntaan. Ipakon yö on tekijän kuvittama 'runokuvakirja'. Siinä esiintyvät oliot ovat olemassa vain kielessä ja kuvina, syntyvät kielen leikistä. [...] Mieleen tulevat Lewis Carrollin 'Jappervokki' ja Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-kirjat.
Tällaisten runojen viehätys perustuu vierauden ja tunnistamisen väliseen leikkiin. Kieli vieraannuttaa meidät arkisesta todellisuudesta ja saa tutun näyttämään oudolta. Kirjan oliot ovat melkein kuin tunnettuja eläimiä, mutteivät aivan. [...] Värikäs kuvitus tekee joistain olioista tutumpia, toisista taas vielä oudompia. Suoranainen kauhuruno on ”Kumahakki”, jossa kuvataan, kuinka kahdeksanjalkainen Kumahakki hukkaa ”lakkinsa ja frakkinsa tykkänään/ suden silmään” ja suistuu lopulta itse perässä ”luotisuoraan surman kitaan suon syöveriin”. Erityisen karmaiseva ja tehokas on runon lopetus: ”seitti keittyy, verkko kaatuu, pupilli imee, susi ulvoo”. Hahmotonta kauhua vahvistaa kuvitus, jossa on mustan silmän päällä suu täynnä teräviä hampaita."
Janne Löppönen, Runografi, kesä 2022