KOTI JA KOTITAVAT. Toim. Maikki Friberg & Elsa Hästesko (1911/2022)

”Koti on yhteiskunnan alkujuuri.”

Näin aloittavat Maikki Friberg (1861--1927) ja Elsa Hästesko (1883--1960; o.s. Koponen, myöh. Heporauta) oppaansa lähiympäristön järjestämiseksi mahdollisimman hyödyllisellä ja miellyttävällä tavalla. Tärkeimmän kasvu- ja elinpiirin asiat ”muodostavat kuin kaikkien muiden vaikuttimien taustan”, ja ”kodin henki” totuttaa oikeaan toimintaan sen ulkopuolellakin. Niinpä toimittajat pyrkivät opastamaan, kuinka luodaan ”hauska koti”.

Vuoroin tarinoin, vuoroin suoremmin ohjeistuksin perehdytetään esimerkiksi ”mukavan pesukaapin” ja muiden mööpeleiden valmistamiseen, sisustamiseen, kukkienhoitoon, siivoamiseen, ateriointiin, vaatetukseen, lastenhoitoon, tapakasvatukseen ja seurustelutaitoon. Koti ja kotitavat ei ole keittokirja, vaan se keskittyy elämänilon ja vieraanvaraisuuden vaalimiseen ravitsemusvinkkejä tai juhliakaan unohtamatta.

Ilmestyessään kirja oli yksi monista käytännön jokapäiväistä elämää auttamaan pyrkivistä tukiteoksista. Useimmat niistä tosin erikoistuivat käsitöiden tai kokkauksen kaltaisiin määrätoimiin, joten Fribergin ja Hästeskon toimite erottuu laajemmälle kansalaiskasvatukselle suomassaan huomiossa. Kasvavan kansantalouden ja poliittisesta asemastaan kamppailevan suuriruhtinaskunnan väestöstä kovinkaan monet tuskin kokivat omakseen sosioekonomiset erot hukkaavaa sopivuus- ja sopimattomuuskoulintaa, mutta se ei vähennä opuksen yleistä kiintoisuutta tai sen yksittäisten huomioiden tepsivyyttä.

Tekijäkaksikko on erityisen merkittävä tässä yhteishankkeessa. Jo viisikymmenvuotias Friberg oli Sveitsissä 1897 kansanopetuksesta väitellyt sivistystyön konkari ja kansakoulunopettaja, joka päätoimitti perustamaansa aikakauslehteä nimeltä Naisten Ääni. Hästesko taas oli alle kolmikymppinen Jyväskylän seminaarista valmistunut opettaja, jonka ura kirjailijana ja Kalevalaisten Naisten Liiton (1935--) luojana oli vasta edessä. Heitä yhdistivät kiinnostukset kansainvälisiin kysymyksiin, seuratoimintaan ja naisasiaan. 

”’Teillä on kyllä kulttuuria suurissa piirteissä’, sanoi eräs muukalainen meistä, ’mutta jokapäiväisessä elämässä sitä puuttuu’, ja sillä hän kyllä tarkoitti kaikkia näitä pikku asioita, joissa me vielä olemme niin aivan alkuperäisellä kannalla.”