Kari Rummukainen, KALASATAMA (2022)
Hinta 23,90 €
”[…] yksityisiin saariin on sakon uhalla pääsy kielletty […]”
Kaupunki rakentuu ja teksti kehkeytyy. Metropoli osittuu ja koontuu yhtaikaa, kirjoitus syntyy jakautumalla. Viisas ihmisten yhteenliittymä kiinnostuu muodostumisestaan, valpas teos näykkii häntiään.
”[…] huutokonttorin stuuvarit vaeltavat suvilahden kaasukellon suuntaan vuoron päätyttyä […]”
Kalasatamassa yksi Helsingin uusimmista quartiereista saa oman laulunsa. Näille rannoille pystyttyi äkisti yli puoli miljoonaa kerrosneliömetriä, jonka alta ja vieriltä kuuluvat moninaiset ja kauas entisyyteen ulottuvat äänet. Metromatkustaja on keskellä tekemisten ja sanomisten historioita.
"[…] ja nyt suoraan savikiekolta houki kaarmaikelin stardust johdatus päätös ja peliteoriaan georg henrik von wrightin mukaan lause sataa voidaan laajentaa lauseeksi on totta että sataa salva veritate totuus säilyttäen […]”
Varhaisromantiikan ihanteissa teos sisälsi muun kaiken muassa oman poetiikkansakin. Siitä tapasi asian, mutta siinä yhytti myös ainekset itsensä mittailuun ja otteensa valaisuun. Ehkä siksi Kalasatamakin tuntuu voivan koostua ainoastaan havainnoista ja havaitsemisen erittelystä yhteisesti, löytötaideteoksista ja niiden teoriasta, koostamisen ja koostumisen ajattelusta.
"[…] uusille alueille jotka saatiin täyttämällä merenpohjaa ja yhdistämällä nihti sompasaari ja hanasaari mantereeseen […]"
Kalasatama näyttää salavihkaa tutkivan juurtumista ja juurtumattomuutta. Se koluaa paikkaa ja paikallisuuden käsitteistöä, olemista kielissä ja määräympäristöissä. Monikulttuurisen pääkaupungin arkisesta miljööstä se löytää paljon unohtunutta ja hetkensä ansaitsevaa: se kasvaa metron ikkunanäkymistä välttämättömäksi oppaaksi Kalasatamassa asuvalle tai vierailevalle.
”[…] hämärtyy jo kiivas pohjoinen zwei lerchen kaksi iloista laulajaa nur noch steigen vielä kiipeävät ilman portaita vielä nousevat ja nousevat nachträumend in der luft nousevat yöllisissä unelmissa […]”
Kari Rummukainen on Työväen Akatemiassa kirjallisuutta opettava filosofian lisensiaatti ja pitkän linjan alakulttuuriaktiivi. Hänen proosallisempi esikoisteoksensa Joutomaa (ntamo 2016) sai innostuneen vastaanoton kiehtovan ei-kokonaisena kokonaisuutena, ”nyrjähtäneen kielen ensyklopediana” (Nuori Voima).
”[…] käärmekuusen oksat polveilevat leposaaren kirkkomaalla ja tarsiger leväyttää pyrstön lajityypillisesti […]”
"Kirjan proosarunous
vyöryy eteenpäin tiiviisti rakennettuna ja tiheänä mutta puhuttelee
huomattavasti enemmän kuin modernien kerrostalojen rykelmä. Suurimmilta
osin välimerkittä kulkeva teksti kiertelee Kalasataman ja sen
lähiympäristön historiassa, nykyhetkessä ja menetettyjen koivikoiden
asuinsijoilla mutta laajenee sieltä monisyiseksi pohdinnaksi luonnon ja
ihmisen, menneen ja tämän hetken sekä maailman merkityksellistämisen
suhteista. Itäisen kantakaupungin ja Itä-Helsingin urbanisoituneissa
maisemissa ja niiden metsäisillä alkulähteillä vieraileva proosarunous
vie ajatuksia topografiseen lyriikkaan, jota leimaavat vahva
paikallisuus ja kotipaikan luonnon ylistäminen. Kalasatama ei
kuitenkaan tyydy ihanien idyllien maalailuun vaan raottaa näkymää
ympäristön historiallisiin muutoksiin ja pohtii kriittisesti maiseman
kerroksia ja näkemistä.
Metalyriikkaa ja itsereflektiota runsaasti viljelevässä, akateemista
terminologiaakin pyörittelevässä teoksessa syväluodataan
kirjoittamisen, kielen ja havaitsemisen ytimiin[.] Paikoin
hengästyttävänäkin tykyttävä teksti on sana-ainekseltaan moninaista ja
intertekstuaalisilta viittauksiltaan rikasta. Erikielisiä lainauksia
itseensä sulattava proosaruno muistuttaa ironiseenkin sävyyn taipuen,
että edes Kalasataman kaltaisilla asfalttiviidakoilla ihminen ei voi
eristää luontoa itsestään ja maisemaa sen perustasta[.] Moderniin Kalasatamaan kiteytyy
länsimainen urbanisoitunut elämäntapa, jossa kaiken pohjana vaikuttava
elävä planeetta on päässyt unohtumaan. [H]uoli käsillä olevasta ajasta ja
sen seurauksista nousee tekstistä esiin puhuttelevana juonteena[.] Esimerkiksi
viittaus Messaenin keskitysleirillä säveltämään Aikojen lopun kvartettoon vahvistaa tekstissä hautuvaa ympäristökirjallisuudelle ominaista apokalyptista tunnelmaa.
Kalasatamassa riittää materiaa purtavaksi ja
viittaussuhteita syvennyttäväksi, mutta koskettavuudessaan erityiseen
asemaan tekstimassasta kohoavat sellaiset kohdat, joissa näkymä
tarkentuu modernin kaupungin alleen jyräämään kadonneeseen maisemaan.
Tällöin kirjassa vivahtaa pastoraalisille ympäristöteksteillekin
ominaista surun ja nostalgian sekaista kaipuuta parempaan menneeseen
aikaan, ja se vuotaa kirjan sivujen ylitse[.] Runsas ja
moniaineksinen Kalasatama kirvoittaa lukijassa siis paikoin
solastalgiaa eli ympäristötunnetta, jolla tarkoitetaan ympäristön
kohtaamien epätoivottujen muutosten aiheuttamaa surua. Päällimmäiseksi
tunteeksi lukukokemuksesta ei kuitenkaan jää suru vaan ilahtuneisuus
taitavasta ja ajattelua ravistelevasta kirjasta, joka tavoittaa osuvia
paloja Helsingistä."
Reeta Holopainen, Runografi, lokakuu 2022
"[T]ätä on mukava lukea. [T]eksti käy keskustelua eri lähteiden kanssa, mm kirjallisten ja teoreettisten. ['K]kalasatama['] on jollain tapaa tapahtumapaikka, mutta myös jonkinlainen käsitteellinen entiteetti. [Ki]rjoituksessa on prosessin jälkiä, ilmaisun tiheys vaihtelee sopivasti. [T]eksti on haarautuvaa, spatiaalisesti moniulotteista, tavallaan universaalia."
Jarkko Mäkipää, Instagram 4/xii/22
Toimituskulut
- Postitse Suomeen (kirje / paketti)
- 3,00 €
- Toimitusaika 7-10 päivää.
Tilauksesi tuotteet voidaan toimittaa seuraavilla toimitustavoilla.
ntamo, Helsinki 2020/2021. 130 x 190 mm, pehmeäkantinen, 120 s. ISBN 978-952-215-814-7. Ulkoasu & taitto Göran de Kopior, kannen kuva Jussi Kivi. OVH 30,00 euroa, ntamo.net-hinta 23,90 euroa.