Kari Rummukainen, KALASATAMA (2022)

”[…] yksityisiin saariin on sakon uhalla pääsy kielletty […]”

Kaupunki rakentuu ja teksti kehkeytyy. Metropoli osittuu ja koontuu yhtaikaa, kirjoitus syntyy jakautumalla. Viisas ihmisten yhteenliittymä kiinnostuu muodostumisestaan, valpas teos näykkii häntiään.

”[…] huutokonttorin stuuvarit vaeltavat suvilahden kaasukellon suuntaan vuoron päätyttyä […]”

Kalasatamassa yksi Helsingin uusimmista quartiereista saa oman laulunsa. Näille rannoille pystyttyi äkisti yli puoli miljoonaa kerrosneliömetriä, jonka alta ja vieriltä kuuluvat moninaiset ja kauas entisyyteen ulottuvat äänet. Metromatkustaja on keskellä tekemisten ja sanomisten historioita.

"[…] ja nyt suoraan savikiekolta houki kaarmaikelin stardust johdatus päätös ja peliteoriaan georg henrik von wrightin mukaan lause sataa voidaan laajentaa lauseeksi on totta että sataa salva veritate totuus säilyttäen […]”

Varhaisromantiikan ihanteissa teos sisälsi muun kaiken muassa oman poetiikkansakin. Siitä tapasi asian, mutta siinä yhytti myös ainekset itsensä mittailuun ja otteensa valaisuun. Ehkä siksi Kalasatamakin tuntuu voivan koostua ainoastaan havainnoista ja havaitsemisen erittelystä yhteisesti, löytötaideteoksista ja niiden teoriasta, koostamisen ja koostumisen ajattelusta.

"[…] uusille alueille jotka saatiin täyttämällä merenpohjaa ja yhdistämällä nihti sompasaari ja hanasaari mantereeseen […]"

Kalasatama näyttää salavihkaa tutkivan juurtumista ja juurtumattomuutta. Se koluaa paikkaa ja paikallisuuden käsitteistöä, olemista kielissä ja määräympäristöissä. Monikulttuurisen pääkaupungin arkisesta miljööstä se löytää paljon unohtunutta ja hetkensä ansaitsevaa: se kasvaa metron ikkunanäkymistä välttämättömäksi oppaaksi Kalasatamassa asuvalle tai vierailevalle.

”[…] hämärtyy jo kiivas pohjoinen zwei lerchen kaksi iloista laulajaa nur noch steigen vielä kiipeävät ilman portaita vielä nousevat ja nousevat nachträumend in der luft nousevat yöllisissä unelmissa […]”

Kari Rummukainen on Työväen Akatemiassa kirjallisuutta opettava filosofian lisensiaatti ja pitkän linjan alakulttuuriaktiivi. Hänen proosallisempi esikoisteoksensa Joutomaa (ntamo 2016) sai innostuneen vastaanoton kiehtovan ei-kokonaisena kokonaisuutena, ”nyrjähtäneen kielen ensyklopediana” (Nuori Voima).

”[…] käärmekuusen oksat polveilevat leposaaren kirkkomaalla ja tarsiger leväyttää pyrstön lajityypillisesti […]”