Aleksis Kivi, KULLERVO (1864/2012)

Aleksis Kiven (1834–1872) ensimmäinen näytelmä, jolla hän voitti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran näytelmäkirjoituskilpailun vuonna 1860. Kullervo julkaistiin tekijän uudelleen muokkaamana 1864, jolloin myös Nummisuutarit ilmestyi: tämä on näköispainos tästä SKS:n ensijulkaisusta.

Kullervon liikkeellepanevana voimana on sosiaalinen häpeä: orjanmerkki, jota Kullervo kantaa otsassaan. Alkuvoimainen Kullervo joutuu veljesvihan vuoksi orjaksi, surmaa emäntänsä, viettelee sisarensa ja syöksyy itse miekkaan. Levoton nuorukainen kylvää ympärilleen vihaa ja hävitystä, ja luo samalla elämästään kiihkeän ja surullisen tarinan.

"Näin tekee hän työnsä; hävityspä aina käsialansa on. Täynnä on hän kiukkua, ja riehuu kuin kuohuisi sisällänsä palava koski."

"Synkän kostajaorjan hahmosta Kivi […] lähti luomaan suomenkielistä murhenäytelmää, jolla ei ollut edeltäjiä. Aihe oli kansallinen, mutta sitä oli käsiteltävä antiikin tragedian, aristotelisen poetiikan ja toisaalta modernin kirjallisuuden, ennen kaikkea Shakespearen Hamletin mallin mukaan. Samalla yksinäinen ja kaikkien yhteisöjen ulkopuolinen päähenkilö antoi tilaa Kiven individualismille. Kiven Kullervo-hahmo voidaan Seitsemän veljeksen tapaan tulkita kannanottona fennomanian ideologiaan. Kivi ei saumattomasti hyväksynyt hänelle varattua roolia ensimmäisenä lupaavana suomenkielisenä kirjailijana, suomalaisen puolueen äänitorvena. Jo tästä esikoisteoksesta puolueen esteettinen auktoriteetti August Ahlqvist antoi murskaavan tuomion."
Kari Sallamaa