Eeva Maria al-Khazaali, PAPERI, HAAVOJA (2020)
Hinta 21,90 €
”[…] Toisilleen vieraat/ keksivät kielen.”
Paperi, haavoja välittää kirjallisen elämän janon ja mehun. Se välttää muistamisen toisteisuudessa hakkaavuuden ja tekstisessä kokemisessa elottomuuden. ”Kirjainten kudos” ei odota katsomistaan, vaan se ”pyrkii asioille nimiä”. Samalla toimijan minät ja sinät tulevat kaiken aikaa kirjoitetuiksi.
”Minulle ei koskaan riittänyt, että
jokin oli nimetty,
kirjoitettu peiliin
huulipunalla tai maalattu
verellä, yhtäjaksoisesti,
Eivät ne asiat olleet
kuin kirjat joista löysin
sinut yhä uudestaan,
[…]”
Eeva Maria al-Khazaalin säe muuntuu yhä notkeammin ilmaisemaan maailman kalustusta ja olemista sen keskellä osana kielevien yhteisöä. Kirjoitus pystyy tiheään ja avaraan, jatkuvasti palaavaan ja uuteen. Esikoiskokoelmansa Unelman (ntamo 2009; nimellä Eeva Karhunen) jälkeen ilmestynyt Että näkisin siitä unia (ntamo 2018) sai kiittävän vastaanoton. Paperi, haavoja sisällyttää itseensä aineksia Parnassossa 2019 julkaistuista teksteistä. Kirjallisuusinstituution feministisen kritiikin juonne uudessa teoksessa sulautuu runoihin, jotka ovat yhtä kirkkaita ja ilmavia kuin hellittämättömästi pohtiviakin.
”[…]
Kirjoitin astiastoja,
vuodevaatteita,
mahdollisimman yleisesti,
etten jäisi kiinni siitä
kuinka sinä
olit tuo joku.[…]”
"Sonja O.:n tavoin al-Khazaalin luoma runominä
sukkuloi ja deittailee helsinkiläisissä kirjoittajapiireissä, keräten
ihmisistä ja tilanteista materiaalia omaan itseensä ja tekstiinsä,
odottamaan sitä hetkeä, kun on hänen vuoronsa kirjoittaa itsensä esiin,
todelliseksi. [...] Runominä ei shokeeraa, tempoile, räjähtele
tai pyri ravistelemaan. Puhujan ääni on aikuistuneen naisen ääni. Siinä
soi[vat] elämänkokemus ja empaattinen suhtautuminen itseensä ja
menneisyytensä. [...]
[T]eos vie
maailmaan, joka on helppo tunnistaa: [...]
jokainen, joka etsii omaa paikkaansa ja ääntään, löytänee teoksesta
samaistumispintaa. Vaikka autofiktiivisellä tasolla on varmasti aika- ja
paikkasidonnaisuutensa, on Paperi, haavoja tematiikallaan laajempien aiheiden äärellä. [...] Naisnäkökulma ei näy pelkästään naiskirjoittajuuden
teemassa, vaan myös teoksen emansipatorisessa hengessä. [...] Teos ymmärtää kirjallisuutta, kirjallisuusinstituutiota ja sen
historiaa. [...] Teos on ylistyspuhe runotyttöydelle: se
kääntää vahvuudeksi sen, mitä voidaan joissain yhteyksissä vähätellä. [...]
Paperi, haavoja on kirja kirjoittamisesta[.] [...] Teoksen kieli on [...] niin kaunista, että se saa rakastumaan [...] kirjallisuuteen
ja runouteen. Juoksemaan kirjastoon, avaamaan muistikirjasta tyhjän
sivun. [...] Minän kautta
avautuva minää laajempi perspektiivi kantaa, eikä käperry liiaksi
itseensä. [...] Jokaisella rivillä, jokaisella
sanalla on tässä kokonaisuudessa paikkansa. Kieli on suoraa ja jokainen
ilmaus yksinkertaisimmillaankin kiteyttää jotain painavaa sisäänsä.
Teos on helppo lukea ja ymmärtää, mutta silti jokaisella lukukerralla se
paljastaa itsestään jotain uutta. Se ei kikkaile tai yritä olla
kryptinen, eikä silti selitä itseään yksiselitteisesti auki. [...] al-Khazaalin naiskirjoittajan ääni on tuore ja raikas [...]. Toivottavaa on,
että tämä ääni kuuluu kauas ja resonoi pitkään."
Katariina Sarja, Kaupunni 21/xii/20
"al-Khazaalin kyky hyödyntää omaa sivistystään ja taitoaan [...] on [...] virkistävä. Kirjoitustyyli on ilmavaa [...]. [...] Teos kestää useamman
lukukerran, sillä helppolukuisuudesta huolimatta teos on moniulotteinen
ja kerroksellinen."
Eira Huusko, Kuiske 12/i/21
"Salainen, vähäeleinen ja haikea maailma avautuu [...]. Paperi, haavoja sisältää kiehtovia, syviä tunnelmia. Aiemmin al-Khazaalin perfektionistinen kauneudenjano ja tunnetasolla paljolti abstraktioissa liikkunut estetiikka tuppasi tekemään hänen runoistaan niin vähäaineksisiksi hiottuja ja etäisiä, että runojen maailman sisään oli vaikea päästä. Ne tarjosivat liian hentoisesti maailmaa, johon osallistua, ja vähän asioita, joihin tarttua. Nyt on toisin. Runoissa kulkee hienovireinen ja rauhallinen feministinen kritiikki, jota sävyttää suru naisten näkymättömyydestä. Ilmava abstrakti taso liikahtelee konkretian pariin, mikä antaa runoille ryhtiä.
[...]
Runoissa käsiteltyjä teemoja ovat osallisuus ja mahtuminen olemassaolon piiriin. [...] Useimmiten al-Khazaali tuo jollain tavoin esiin naisen aseman taiteen kentällä, mutta runoissa pohditaan myös taiteen yhteiskunnallista asemaa yleisemmin [...]. [R]unoissa on voimakkaita, joskus unenomaisesti melkein surrealismin puolelle viistäviä kuvia, esimerkiksi Harley Davidson -moottoripyörän ja valkoisen perhosen samanaikainen oleminen valtatiellä, lähellä toisiaan. [...]
[R]uno[t] tematisoi[vat] vierauden ja haavoittuvuuden positiota. Paperisuus on kokoelman kantava ja inhimillisen herkkyyden symbolina tärkeä elementti. [...] Ja on myös niin, että al-Khazaalin runoissa kaikkein häpeilemättömimmin kirjoittamisesta jankkaavat, näennäisen vähäaineksiset kohdat ovat ajatuksina hienoja: 'Kirjoitan kirjaa/ sisällä kirjan/ jota kirjoitan."
Kirjan sisällä olemisen tuntu, toisin sanoen todellisuuden käyminen fiktion kaltaiseksi ja al-Khazaalin runoille ominainen olemisen tarina- tai asetelmamaisuus ovat minusta viitekehyksiä, jotka tavoittavat aikamme ihmisyydestä jotain keskeistä. [...]
Kirjan kokonaisuus jättää omalaatuisen tunnelman mieleen pyörimään.
Tunnelmasta ei oikein osaa sanoa, onko se kylmä vai salavihkaisen lämmin, vai molempia yhtä aikaa. al-Khazaalin runojen tytönsydän sykkii. Hiljaisuudella on muisti."
Virpi Alanen, Parnasso 1/21
"[O]nnistunut, tiivis ja harkittu runokokoelma [...] jatkaa omaäänisellä polullaan siitä, mihin kelpo [...] Että näkisin siitä unia (2018) jäi.
Runot ovat minimalistisia[.] Sanojen kohosteisuus jää toissijaiseksi huoliteltujen lauseiden rinnalla. [...] Tekstiaines on taitollisesti miellyttävän ilmavaa. [...] [M]inäkertoja [...] jäsentää vimmaisesti kirjoittaen hienoja katukuvia kaupungista [...] ja altistuttaa hienoille huomioille ihmisyyden lainalaisuuksista. [...] Vallitsevaan sekatekniikkaa ja kokeilevuutta [korostavaan nykyrunoon verrattuna] al-Khazaalin kolmas on ilahduttava pirskahdus jostain vanhemmista kerrostumista. [...] [P]elkistetyn ja konstailemattoman vahvan minäkertojan kautta [t]eos hengittää[.] [...] Arjen runsaus juhlallisine havaintoineen lumoaa [...][.] Tätä tapahtuu todella -- muillekin kuin minäkertojalle -- pelkistetyn runsaasti."
Matti A. Kemi, Kaltio 1--2/21
Toimituskulut
- Postitse Suomeen (kirje / paketti)
- 3,00 €
- Toimitusaika 7-10 päivää.
Tilauksesi tuotteet voidaan toimittaa seuraavilla toimitustavoilla.
ntamo, Helsinki 2020. 170 x 200 mm, pehmeäkantinen, 80 s. ISBN 978-952-215-815-4. Ulkoasu & taitto Göran de Kopior, kannen kuvat Mitch Green (Rad Press Publishing). OVH 28,00 euroa; ntamo.net-hinta 21,90 euroa.