Ilma Tahvanainen, HUONE AJASSA (2013)

Kokoelman runot on kirjoitettu pitkän ajan kuluessa: myös runon minä on taipunut matkallaan ajan huoneiden läpi. Niitä ovat yö ja päivä, uni ja valve, tulevaisuus, nykyhetki ja mennyt. Ihminen todellistuu ajassa ja paikassa, mutta eri ajat limittyvät ja kerrostuvat muistissa. Aika voi myös pysähtyä hetkeen, ja se voi loikata. Näyttäytyä kuuran ja lumen lyhyessä muistissa. Tallentua puun ja kiven muistiin. Kadota, mutta jättää pysyviä jälkiä. Ihminen haluaa tulla nähdyksi, mutta katse voi satuttaa. Joskus nähdyksi voi tulla vain olemalla poissa.

Ilma Tahvanainen on opettajankouluttaja ja kasvatustieteen tohtori. Väitöskirjastaan hän sai Suomalaisen tiedeakatemian palkinnon. Hänen runojaan on aiemmin julkaistu keskisuomalaisten nuorten antologiassa, ja hänen esseensä ”Matkalla niityn yli” (Parnasso 3/2012) sijoittui Parnasson esseekilpailussa. Huone ajassa on Ilma Tahvanaisen esikoisrunokokoelma.

"Tahvanainen luo filosofisia, toteavia ja kuvallisia tuokioita, jotka parhaimmillaan liittoutuvat sivilisaation unohtaman herkkyyden puolesta. [...] Maisema lävistää runoilijan. Hänet tämänkaltainen kokemus upottaa kuin maalaukseen, täyttyy tyhjä huone, ja elämys toimii siellä kuin ihmisen sisällä elokuva. Tällaisissa kohdissa runoilija näyttääkin taas hakeutuvan lähimmäksi yksinoloa, tilaan, joka, kuten Freud sanoo, on ihmisen perustarvetta olla tulematta häirityksi."
Teppo Kulmala, Keskisuomalainen