Kai Aareleid, LUE MINUA (2018)

Kai Aareleid, LUE MINUA (2018)

”yö loppuu aina
valuu tippa tipalta pois
kun makaat hereillä ja odotat
yö on vaihtunut valoon
kun nouset uniesi helmasta
ja astut päivän paisteeseen
yö loppuu aina

yöstä ei pääse ylitse eikä ympäri
yöhön täytyy vain mennä
yö täytyy vain kärsiä
yö täytyy vain viettää
yö täytyy vain voittaa
yöstä täytyy poistua

yö loppuu aina
sitä ei usko
mutta yö päättyy
synkkyys lakkaa
pimeys katkeaa
hämärä hajoaa
päivä on levällään edessäsi

yö loppuu aina”

 

Lue minua on pakahduttavan kaunista rakkauslyriikkaa ja kirkasta nykykirjallisuutta. Näiden säkeiden minä tuntuu yltävän itseensä yhtä varmasti kuin toiseenkin. Onhan niin, että ”me molemmat haluamme/ muistaa jotain/ unohtaa jotain”. 

 

Kai Aareleid (s. 1972) kuuluu tämän päivän Viron keskeisiin sanataiteilijoihin. Hänen ensimmäinen suomenkielinen runoteoksensa Lue minua rakentuu kokoelmien Naiset teel (2015) ja Vihm ja vein (2017) runoista sekä muutamista niihin sisältymättömistä teksteistä. Kaikki suomennokset virosta ovat kääntäjänäkin ansioituneen tekijän omaa käsialaa. Aareleidilta on julkaistu syksyllä 2018 romaani Korttitalo (Linnade põletamine, 2016. Suom. Outi Hytönen. S&S).

 

”[…]
vain silmäluomesi
ovat täydelliset
niissä ei ole kuvioita
niiden takana on meri
jota minä en näe
niiden takana on kaipuu
jota minä en kuule
niiden takana on aika
johon minä en ylety
[…]”

"Kun romaani Korttitalo ilmestyi suomeksi, luin sen tietysti heti tuoreeltaan, ja se olikin minulle yksi viime vuoden parhaista lukuelämyksistä. Sama
ihastuttava tyyli jatkuu tässä kirjailijan ensimmäisessä suomeksi julkaistussa runokokoelmassa Lue minua. Aareleidin ääni tuudittaa ja hellii.
[...]
Useimmat runot puhuvat rakkaudesta; erottavasta välimatkasta, lähtemisestä, jäämisestä ja eroista. Kun tytöstä kasvaa aikuinen nainen, ajatukset ja
tunteet rakkaudesta muuttuvat. Aareleid pukee nämä tunnot sanoiksi koskettavasti ja herkästi. Rakkausrunojen ohella runoilija puhuu luonnosta, merestä ja vuodenajoista; elokuista ja kesän loppumisesta.
Meri on olennainen elementti. Monesti valtameri erottaa rakastavaiset, mutta meri lohduttaa myös [...]. [...] Haikeus on [...] lempeää ja asiallisen toteavaa, ei raastavaa [...].
Pääsemme runoilijan matkassa myös kaupungin kovaan yöhön, jossa nainen ottaa omansa ihmissutena. Mutta hän maksaa kovan hinnan: "[...]/ tässä on ainoastaan yksi heikko kohta/ jokaisen kerran jälkeen/ sydän/ on jäätynyt taas lisää." Naisen osa on usein miehelle alisteinen ja hänen on opeteltava odottamaan.
[...]
[Mukana] on ihania ja kirpaisevia ensirakkauden muistoja. [...] [...]
Kun nyt odotamme suurin toivein unelmiemme kesää, ehkä Aareleidin säkeet innostavat meitä tarttumaan napakammin kesän jokaiseen hetkeen [...].
[...]
Kai Aareleid on eittämättä kirjailija ja runoilija minun makuuni. Hän sanoo terävät ja särmikkäätkin ajatuksensa kauniin pehmeästi. Mutta kauneudessa ei ole minkäänlaista makeilevuutta, vaan juuri sopivaa ytimekkyyttä. Aareleidin runot ovat helposti lähestyttäviä ja elämyksellisiä. Suositan kokoelmaa lämpimästi, sillä uskon että se on eri-ikäisille ja eri elämäntilanteissa oleville naisille mieluinen."
Kirja vieköön! -blogi 21/iv/19

"Kaunista, herkkää ja koskettavaa."
Mummo matkalla -blogi 17/iii/19

Hinta
19,90 €

ntamo, Helsinki 2018. 150 x 193 mm, pehmeäkantinen, 108 s. ISBN 978-952-215-763-8. Ulkoasu & taitto Göran de Kopior. OVH 25 euroa; ntamo.net-hinta 19,90 euroa.

Ostoskorisi

Ostoskorisi on tyhjä

Yhteensopivat

Samankaltaiset