Juhani Niemi, KULTTUURIPAMAUS. MATKALLA RUOTSISSA (2020)

”Pommi on lauennut oveltamme noin neljän metrin päässä oikealla ja puhkaissut reiän neljännestä kerroksesta kolmanteen.”

Juhani Niemi asuu perheineen Tukholman Kistassa, kunnes öinen räjähdys tammikuussa 2020 tuhoaa kodin. Pian kulkutauti saavuttaa pohjolan ja emeritusprofessori joutuu karanteeniin. Alkaa syntyä raporttia niin lähelle osuneesta pamauksesta ja sen aiheuttamasta järkytyksestä kuin kaikista muistakin kokemuksista, joita on vuosien varrella kertynyt Ruotsista ja Ruotsissa.

Kulttuuripamaus täyttyy omakohtaisista kuvauksista vauraan länsinaapurin taidetarjonnasta, huomioista sen yhteiskunnallisesta kehityksestä ja pohdinnasta naapurisuhteiden mutkikkuudesta. Erityisesti nousevat esille ruotsinsuomalaisten kirjallisuus -- Sahlberg, Turtiainen, Ylitalo -- ja muu julkinen toiminta.

Niemi on itseään korostamaton tarkkailija. Näissä matkakirjaa ja esseistiikkaa toisiinsa lomittavissa teksteissään hän kuitenkin hivuttautuu lähemmäksi lukijaa kuin yleensä. Niemi tulee kuvanneeksi itseään ”kirjallisen elämän diplomaatiksi” mutta myös ”kaikkiruokaiseksi kirjalliseksi nautiskelijaksi”. Hänen havaintonsa ovatkin järkiään avarakatseisia ja tasapainoisia, mutta kantaakin otetaan. Raju koettelemus ja poikkeusolot, jos myös pitkä ura, tuovat hänen otteeseensa sekä yleiskatsauksellista summaavuutta että kiemurtelematonta intoa ja kriittisyyttä.

Kulttuuripamaus alkaa ja päättyy ns. metsäsuomalaisiin kuuluneen tädin tapauksesta. Välissä kuljetaan ruotsinlaivojen ja sotalasten kautta Sisuradioon ja yleisurheilumaaotteluun, museoista kirkkoihin ja linnoihin, IKEAsta äänestyskoppiin ja ruokatorilta politiikan näyttämöille. Niemi istuu tunnelbanassa ja pasteeraa lähiöissä, kokoustaa ja konferenssaa, seuraa Donnerin ja Kyrön vastaanottoa tuolla puolen Pohjanlahden, avustaa Liekki-lehteä ja päättää palkintoraadeissa ja lukee, lukee ja lukee. Hän syventyy niin pandemiapolitiikkaan ja Palmen tapaukseen kuin myös Drottninggatanin terrori-iskuun, ruotsidemokraattien nousuun ja kansankodin halkeiluun.

Ruotsissa paukkuu. Sitä ravistelevat kriisit, mutta se on yhä järisyttävä maa varakkuudessaan ja edistyksellisyydessään.

Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden professorina 1988--2009 toiminut Niemi on modernin sanataiteen asiantuntija. Hänet tunnetaan etenkin Juhani Ahon ja Aleksis Kiven tutkijana sekä monista -- A. Järnefeltin, P. Cajanderin, Kariston ja Larin-Kyöstin -- elämäkerroistaan. Teoksellaan Kullervosta rauhan erakkoon. Sota ja rauha suomalaisessa kirjallisuudessa kansanrunoudesta realismin sukupolveen (1980) väitelleen Niemen muita tietokirjoja ovat esimerkiksi Johdatus kirjallisuudentutkimuksen menetelmiin (1990), Kirjallisuus instituutiona (1991) Modernia muotoa etsimässä (1994) ja Kirjallinen elämä (2000).


"Niemi havainnoi tarkkaan Ruotsin kulttuurielämää, yhteiskuntaa ja elämää tukholmalaisessa lähiössä. [Teos] sisältää myös paljon kirjallisia viitteitä, joista lukija saa lukuinspiraatiota."
Suomen Tukholman-instituutin kirjaraati

"Tuore ja raikas kuvaus Ruotsista ja ruotsinsuomalaisuudesta."
Toimittaja Ari Setälä Facebookissa 12/xii/20

"Esseekirjassaan Juhani Niemi kertoo kokemuksistaan naapurimaasta, jonne hän muutti asumaan seitsemän vuotta sitten. [...] Hän käytti karanteeniaikansa kirjoittamalla Ruotsista ja ruotsinsuomalaisista. [...] Omassa ruttokauden kirjassaan Niemi kertoo ruotsinsuomalaisuudesta ja vähemmistökulttuurin tilasta. Hän sanoo havainneensa, ettei kaikki ollut kunnossa ruotsinsuomalaisten asemassa ja olosuhteissa. Ihmiset olivat sopeutuneet pintapuolisesti, mutta kulttuurien välimaastossa elävien kokemukset eivät olleet aina auvoisia. Niemi muistelee, että ruotsinsuomalaisten nuorten kirjoituskilpailussakin keskeiseksi teemaksi nousi kysymys turvallisuuden järkkymisestä.
Kahden maan ja kulttuurin väliltä löytyy paljon yhteistäkin. Niemi vertaa Tuomas Kyrön mielensäpahoittaja-hahmoa ruotsalaisen Fredrik Backmanin Ove-hahmoon. Molemmat ovat muutosvastarintaisia miehiä, jotka kaipaavat takaisin mennyttä aikaa. Niemi tulkitsee, että Kyrön mielensäpahoittaja äänestäisi pientalonpoikia tai Smp:tä mutta ei nykyisiä perussuomalaisia. Ove taas kannattaisi ruotsidemokraatteja mutta saattaisi vaihtaa myös moderaatteihin eli Ruotsin kokoomukseen. [...]"
Heikki Laurinolli, tuni.fi 14/xii/20

"Kirja sisältää kymmeniä kirjoituksia Ruotsista, ruotsalaisuudesta ja suomenruotsalaisista. [...] Dramatiikasta huolimatta teoksen sävy on positiivinen."
Jorma Ikäheimo haastatellessaan Juhani Niemeä Sveriges Radio Finska -kanavalla 24/xii/20

"Ruotsi meni pakettiin. [...] Monesti kirjoittaminen käynnistyy sysäyksestä, naksahduksesta, liikahduksesta, jopa jonkinlaisesta pamauksesta. Hämeenlinnalainen kirjallisuuden emeritusprofessori, kirjailija Juhani Niemi todella koki pamauksen. [...] Sitten alkoi levitä koronavirus. [...] [A]lkoi syntyä tekstiä, eräänlainen tilinpäätös. [...] Pohjana on aina Niemen oma kokemus, mutta tekstit laajenevat kuvamaan ruotsalaista yhteiskuntaa ja verrokkina myös Suomea. Historiassa matkaa tehdään 1500- ja 1600-luvuille saakka. [...] Sivutuotteena kirjasta tuli myös kulttuuripainotteinen matkaopas. [...] Yksi kirjan tärkeimmistä teemoista on ruotsinsuomalaisuus."
Marika Riikonen, Hämeen Sanomat 30/xii/20

"Kirjaan on piirtynyt tarkkoja kuvia Ruotsista yleensä ja ruotsinsuomalaisista erityisesti. Niemi muistuttaa ruotsinsuomalaisuuden juurista metsäsuomalaisuutta myöten. Maat olivat samaa valtakuntaa ja kyse oli [...] sisäisestä muuttoliikkeestä. Se tyrehtyi lähes olemattomiin, kun tapahtui vuoden 1809 rikssprängning, valtakunnan räjähdys, eli Ruotsin pirstoutuminen. [...] Niemi kuvaa Suomea muistuttavinta ulkomaata. [...] [S]ujuva, hauskakin teos avaa näköaloja kirjallisuuteen, maantieteeseen ja siirtolaishistoriaan."
Hannu Niklander, Yliopisto 2/22

"Kun nyt luen Juhani Niemen esseitä/matkakertomuksia rakkaasta naapurista, huomaan entistä selvemmin, että Tukholman runsas kulttuuritarjonta on jäänyt minulta valtaosin nauttimatta. [...] [Monissa] kulkuvälineissä Niemikin matkustaa, mutta pääsee sitten ripeästi kulttuuritarjontaan ja museoihin. [...] Sen verran monipuolisesti Niemi käsittelee myös August Strindbergin elämää, teoksia ja museota Blå Tornet, että heräsi tarve käydä museossa ja lukea Strindbergiä. Ruotsinsuomalaisista kirjailijoista Kulttuuripamaus mainitsee Susanna Alakosken ja Asko Sahlbergista on juttua enemmänkin. Jo esipuheessa mainitaan Mika Ronkaisen hieno dokumenttielokuva Laulu koti-ikävästä.
Ruotsin kirjallisuudesta puhuttaessa ei tietenkään voi jättää mainitsematta kaikken pyhintä: Ruotsin Akatemiaa ja Nobelia. Sitä Niemi pöyhii virkistävästi suomalaisten kirjailijoiden näkökulmasta. Sietääkin pöyhiä, kuten taannoinen skandaali noissa pylväiköissä osoitti. [...]
Kirja on runsas kattaus, Kulttuuripamaus onkin hyvä nimi kirjalle. Esseet ovat lyhyitä ja lukijaystävällisiä, kirjailijalla ei ole tarvetta tuoda itseään esille. Perehtyneisyys tuo rentoa kerrontaa. Käsitellyksi tulevat ruotsinsuomalaisten ja kirjallisuuden ohella Greta Garbo, Ikea, päivälehdet, ruotsidemokraatit, Olof Palmen murha, koronapandemia ja lopulta Ruotsia riivaava terrorismi, joka sai Juhani Niemenkin palaamaan Suomeen pommi-iskun tapahduttua perheen kotitalossa."
Donna Mobilen kirjat 11/ii/23

"Paljon tuttua, mutta myös paljon uutta tuli vastaan kirjaa lukiessa. Ensimmäistä Ruotsin-aikaani näet elelin kotiäitinä insinöörismieheni hankkiessa tähdellisiä työkokemuksia 1964--65. Toisena Ruotsin-aikanamme 1981--82 lapset eivät enää olleet mukana. Aviomies tutki teräsrakenteita Stålbyggnadsinstitutissa, minä löysin töitä Skanstullin lukion suomenkielisiltä kokeiluluokilta uskontotiedon ja suomen kielen opettajana. Lisäksi rupesin tutkailemaan, mitä ruotsinsuomalaiset ovat kirjoittaneet. Solmin yhteyksiä Finn-kirjaan, Liekki-lehden toimittajiin, Ruotsin radion suomenkieliseen toimitukseen, luin ruosukirjallisuutta. Aiheen parissa uurastin kymmenisen vuotta sivutoimisesti. Niemen tarjoamat päivitykset osoittautuivat tarpeellisiksi. Olen näet jättänyt ruosukulttuurin seuraamisen sikseen.
Ällistyneenä lukijana koin ensimmäiseksi Niemen perheen lailla öisen räjähdyksen. Se särki asunnon ulko-oven ja ikkunat sekä puhkaisi reiän kerrostalon kahden kerroksen väliin. Kodin turva oli mennyttä. Oli pakko siirtyä hätämajoituksen kautta pitäaikaisempaan evakkoon, kunnes lopulta oli aika palata yksin koti-Suomeen ja alistua viruspommin seurauksena karanteeniin. Pommiaihelma toistuu monin muunnelmin ja myös tositapahtumin.
[...]
Hyvältä tuntui havaita, kuinka ruosukulttuuri on voimissaan ja kuinka aktiivisesti Niemi on liikuskellut paitsi kiinnostavilla paikoilla myös kulttuurin kartalla. Hän on avustanut Liekki-lehteä, toiminut Pohjoismaiden neuvoston raadissa, ruotsinsuomalaisilla kirjamessuilla, Suomen instituutissa, Sisuradiossa ja Ruotsin televisiossa sekä ollut mukana käynnistämässä kirjoituskilpailuja. Kirjailijavierailujen taustavaikuttajana hänellä on tarjota kiinnostavia tulkintoja sekä teoksista että niiden kirjoittajista.
Nautin erityisesti niin tekstin tarkkuudesta kuin otteen mukavasta kepeydestä. Esimerkiksi luvuissa 'Kunnon komisarioita', 'Katastrofikirjallisuutta Ruotsista', 'Kuka murhasi Olof Palmen' ja 'Terroristi Drottninggatanilla' Niemi tarjoaa jopa täsmällisiä lukuja tapahtumista. Vakuuttavaa!
[...]
Tykkäsin kirjasta kovasti."
Akanvirtaa 14/iii/23