Vilhelmiina Vilhunen, LÄHTÖLAULU (2021)

”Muistelen tätä joskus
niin kuin muistellaan mennyttä
tyhmää hymyä”


Lähtölaulu esittelee särmikkyydessäänkin vastustamattomasti kulkevan sanomisen tai ääntymisen tavan. Se voi saada proosarunon ominaisuuksia, lähennellä kuvarunoa tai hakeutua mietelauseen ja fragmentin muotoon. Kaikissa toisinnoissaan puhe sujuu ja tilanne erityistyy.


”[…]
Päiväkaudet härskiintyvät lasiin.”


Runojen olopiiri on leimallisen urbaani. Rivit virittyvät milloin kepeiksi askelluksiksi katukiveyksellä, milloin joksikin kohtalokkaaksi tai kertakaikkiseksi. Nykyisyys asuttaa näitä sivuja ihmeteltävän yhteistyötahtoisesti.


”[…]
Mennä sillä tavalla pois tolaltaan.”


Vilhelmiina Vilhunen opiskelee kirjallisuudentutkimusta Helsingin yliopistossa ja työskentelee media-alalla. Kirjoittamisen opissa hän on ollut Turun avoimessa yliopistossa ja Kriittisessä korkeakoulussa. Vilhunen oli yksi palkituista J. H. Erkon kilpailussa 2017.Lähtölaulu on hänen esikoisteoksensa.


”[…]
Elämöisit, muistuttaisit serpentiiniä.”


Lähtölauluvalittiin Savonia-kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi marraskuussa 2022.


"[T]eoksessa ihmiset opettelevat olemaan ihmisiä eräänä elämäksi kutsuttuna ajanjaksona. Runojen puhuja-havainnoitsija on kaikesta vähän syrjemmällä ja tekee huomioita[.] [...] Jos minun pitäisi tiivistää teoksesta ydin, sanoisin, että Lähtölaulu on tarkkasilmäisten ja leikkisien vertausten kirja. Se valuu lukijan mieleen perättäisinä kuvina, joita on ihana katsella. Kokonaisuus on huolellinen ja kauniisti sommiteltu, on tilaa hengittää. On myös yllättäviin suuntiin niksahtelevia säkeitä ja nokkeluutta.
En tiedä mikä on lähtölaulu, mutta minusta tuntuu, että sitä hyräillään juuri nyt vähän kaikkialla, ohimennen, muiden askareiden lomassa."
Hanna Syrjämäki, Instagram 21/02/22

"Kokoelman proosarunot ovat sen parhainta antia; ne tekevät tarkkoja huomioita olemisen tilasta ja olemattomuudesta. [...] [R]unoissa toistuu lause ja säe 'en puhu nyt siitä', joka kuvastaa osuvasti kokoelmassa kaikuvaa etäisyyttä jostakin. [...] Vilhunen maalaa tuntuvan kuvauksen lähtöä edeltävästä huumasta, sen aiheuttamasta tyhjyydestä ja auringon paluusta jälleen."
Elina Haanpää, Käkriäinen 1/22

"[L]uottaa niukkaan ilmaisuun. Jokainen tavu ja jokainen sana on asetettu tarkalleen paikkaansa, helähtämään juuri oikeaan aikaan. [...] [F]ragmenteista ja aforismeista kiertyvä käärö [...] kertoo ihmisen osasta, roolista ja suhteesta toiseen. [...] Vilhunen käyttää oivaltavia kuvia ja yhdistelee odottamattomia [...] [,] asettuu suomalaisen nykyrunouden kielellä leikkivään ja kokeilevaan maastoon [...] [mutta] ei tukahduta lukijaa liialla kokeilevuudella. [...] Lähtölaulu on mietteliäs esikoisrunoteos. Se kutsuu hiljentymään ja pohtimaan elämää ja omaa itseään. Samalla se on värikkäiden ilmaisujen ja voimakkaiden aistien levollista leikkiä. Tämä ilmenee myös kansikuvassa, Henna Inkisen maalauksessa, joka huokuu lempeyttä ja monimuotoisuutta."
Tuomas Lapatto, Teema 1/22

"Lähtölaulu on hienoa, tarkkaa, ja täsmällistä kieltä, joka aforistisuudessaan saa ajatukset lentämään. Runoja sommittelu sivuille on harkittua. Tekijä antaa lukijalle tilaa pohtia[.] Omakohtaisesta etäännytetty näkökulma toimii tässä kokoelmassa hyvin, runot ja aforismit tulevat lähemmäksi lukijaa."
Reijo Valta, Kaltio 3/22

"Lähtölaulu on eloisa esikoisteos. Kirjalle leimallisinta ovat aforistiseltakin tuntuvat fragmentit, jotka jatkuvat sivulta toiselle ja törmäävät ajoittain pidempiin proosarunoihin. [...] Teoksen leikki näkyy runoissa hienovaraisina muodonmuutoksina, kun esimerkiksi näkkileipä murenee suuhun ja saa aikaan eroottisen vaikutelman. Runojen puhuja erottuu välillä eräänlaisena tahtona, joka kohtaa paradokseja ja ristiriitoja[.] Lukukokemus tuottaa keksimisen iloa.
Lähtölaulua kannattaakin lukea vähän kerrallaan[.]
Pohdin runojen mantramaisuutta ja jatkuvasti toistuvaa leikki-sanaa, ja leikin mukanaan tuomaa horjuntaa, hurmaa ja huimausta. Kirjan lopussa leikin kokemus korostuu: “oli tarkoitus oppia olemaan ihminen,/ hengittää mantra.” ja “kun maailma pyörii, sitä vain pyörtyy.” Leikin tarkoitus on kaiketi nauttia, löytää ja haastaa, eikä leikillä tarvitse olla muuta funktiota kuin se itse: mantratkin ovat ajattomia mietelauseita, joille tärkeämpää on niiden tapa olla kuin niiden tapa tuottaa merkitystä. Lähtölaulun runojen ihmettely saa lukijan sellaiseen asentoon, jossa on mahdollista leikkiä ja oleilla vain, eikä pelkkyys ole vähää.
[K]irja on varsin monisuuntainen: ikkuna josta näkyy sekä ulos, että heijastuksen kautta takaisin sisälle, kieli jonka ei tarvitse puhua niin paljon, ettei ympärillä olisi myös tilaa."
toi.milka, Runografi, kesä 2022

"Lähtölaulu alkaa puheena toiselle, vastauksena jollekulle[.] [...] Puhujan ulkopuolisuus ilmenee tarkkojen havaintojen tekemisenä toisista ja maailmasta. [...] Teos puhuu sisuskaluja myllertävistä asioista kevyesti. [...] Lähtölaulu käyttää raikkaasti ajankohtaisia runouden keinoja."
Tarja Hallberg, Tuli&Savu 2/22

"Lähtölaulu on esikoisrunoteos, joka tempaa lukijan mukaansa. Runojen kieli on värikästä ja raikkaasti yllättävää. Arkiset asiat näyttävät runoissa uudelta ja sanat ovat monimerkityksellisiä. Runot ovat osittain aforismin kaltaisia tiivistyksiä, osittain proosarunoa ja ne havainnoivat tarkasti ja paikoin yllättävästi ympäröivää maailmaa. Runot haastavat lukijan ajattelemaan ja näkemään toisin sekä nauttimaan oivaltamisen ilosta ja leikin hurmasta."
Savonia-palkintoraati