JÄLLEEN. LEEVI LEHTO RELOADED (2021)

”[Q]uickness of live, living and lively connection […] was one of the things that most distinguished Leevi Lehto.”

So Professor (Temple University) Rachel Blau DuPlessis in her essay on the man commemorated and celebrated by this book. Her contribution is one of the fifteen new texts written for and about Leevi Lehto. Apart from them, this anthology contains four pieces of writing by the man himself plus a short foreword and a preliminary Leevi Lehto bibliography composed by the editors.

Professori DuPlessisin korostama leevilehtomainen taito yhteyksien muodostamiseen näkyy toivottavasti jollain tavoin myös tämän muisto- ja juhlakirjan monitahoisuudessa, niin tekijöiden kuin aiheiden kirjossa. Mukana toimitteessa ovat lisäksi toinen yhdysvaltalainen runoilija-professori Charles Bernstein (University of Pennsylvania) sekä kotimaiset kirjoittajat Kristian Blomberg, Teemu Ikonen, Juri Joensuu, Juha-Pekka Kilpiö, Raine Koskimaa, Laura Piippo, Antti Salminen, Riikka Simpura, Miia Toivio, Anna Tomi ja Taneli Viljanen. Myös kirjan koonneet Markku Eskelinen ja Jarkko S. Tuusvuori osallistuvat Leevi Lehdon tekemisten ja vaikutusten pohdintaan omilla kirjoituksillaan.

Jälleen-teoksen sivuilla käsitellään runoilija-kääntäjä-kustantajan tuotannon eri puolia. Esille nousevat Lehdon yhteydet ”fennosaksiseen” ajatteluun ja hegemonian vastustamisen paradokseihin (Bernstein), aikalaiskokemuksen työstäminen runoin ja käännöksin (Blomberg), puhujuuden ja kirjoittajuuden ongelma runossa (Toivio), lehtolaisen kirjallisuuden äänivetoisuus ja ei-omuus (Viljanen), yhdenpäivänromaanin lajityypin variointi (Piippo), hakukonerunogeneraattorin merkitys (Koskimaa), parodia ja itsekriittisyys (Tomi), ”hen”-pronominin mietityttävyys (Simpura & Salminen), anakronismi (Ikonen), kielipelit (Joensuu), konseptualismit (Kilpiö), vieraudet ja vääryydet (DuPlessis), kustantajuus (Tuusvuori) ja kirjalliset suunnitelmat tai ideat (Eskelinen). Lehdon omat mukaan otetut ennen julkaisemattomat tekstit kertovat toteutuneista ja toteutumattomista kirjahankkeista. Kaiken päättää alustava listaus häneltä ja hänestä julkaistuista kirjoituksista 60-luvulta kuluvalle vuosikymmenelle.

Kirja esittäytyy pohjatyöksi Leevi Lehdon kirjallisten tekojen uudelle lukemiselle ja tutkimiselle. Se pyrkii virittämään entistäkin monipuolisempaa ajattelua hänen töistään ja aiempaa eloisampaa keskustelua hänelle tärkeistä kysymyksistä.

The title of the book Jälleen says “again” or “anew”. For all the writers, and for many readers, this is a chance to engage once more with the œuvre and transactions of a remarkable cultural figure. At the same time, the anthology seeks to point to the need of further reconstructions and reconsiderations of his output and activities. As the subtitle says, this is Leevi Lehto Reloaded.


"[...] Lehto [...] jätti ainutkertaisen jäljen niin suomenkieliseen kuin kansalliskielten rajat ylittävään kirjalliseen kenttään. Esimerkiksi runoilijan, kääntäjän ja kustantajan rooleissa operoinut tekijä sai kiel(t)en ja instituutioiden seisovat lätäköt roiskumaan miltei kaikkialla, missä askelsi. Lehdon poikkeuksellinen ja poikkeuksellisella tavalla oppinut käsitys kirjallisuuksista, kielistä ja varsinkin eri kielten välisistä suhteista johti sellaiseen kokeelliseen kirjoitukseen, tuotantoon ja toimintaan, jolle ei varsinkaan kotimaisissa raameissa tahdo löytyä vertailukohtaa.
Kaikki edellä mainittu käy mainiosti ilmi kirjoituskokoelmasta [...] ilahduttavan moninäkökulmaisesti. [...] Lehdon kirjallisen toiminnan merkittävimmät edesottamukset on erityisesti 2000-luvun osalta dokumentoitu kiitettävän ja, mikä tärkeämpää, monin paikoin uusia näkökulmia avaavalla tavalla kirjoituskokoelman sivuille. Julkaisua voikin näin ollen suositella lämpimästi sellaisille viitseliäille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita kielen, runouden ja kääntämisen kokeellisemmista potentiaalisuuksista. [...]
[K]onventionaalisempi vaihtoehto, hypoteettinen ajatus juuri Leevi Lehdon tuotantoa ja elämäntyötä lähestyvästä konformistisesta, kategorisesti palastellusta ja lukijalle kognitiivista käsikynkkää tarjoavasta kirjoituskokoelmasta tuntuisi jo lähtökohtaisesti joltisenkin väljähtyneeltä idealta. [...] Kokoelman jäsennys ilmaisee, että Lehdon työ on synnyttänyt pikemmin ja nimenomaan kokoelmallisen heterogeenistä, ei tekstilajien mantuja painaltavaa kirjoitusta kuin muotoja, konventioita ja rakenteita orjallisesti noudattavan kokoomapuheen [...], myös koostaa Lehdosta kirjoittavien -- tai kenties pikemminkin Lehdosta kirjoittamisen -- monikynäistä, alati muuntuvaa ja jälleentuottuvaa tekstihorisonttia. [...] Jälleen-kokoelman vapaampi rakenne korostaa yksittäisten tekstien välisiä kytkeytymisiä, niveltymisiä ja keskusteluttamista. [...] Jälleen avautuu, tai kenties paremminkin ampaisee, lukuisiin yhtaikaisiin suuntiin ilman tarvetta korostaa eri suuntien välistä hierarkiaa. Kokoelmassa aktualisoituva kirjoituksen moniarvoinen liike ohjaa lukijaa paitsi uudelleen Lehdon poikkeuksellisen työn äärelle, myös pois sellaisen stagnaattisen kieli- ja kirjallisuuskäsityksen ääreltä, jossa tekstit, teokset ja niitä käsittelevät kirjoitukset typistetään teemojen ja representaatioiden isäntäkoodien keppihevosiksi."
Miikka Laihinen, niin & näin 4/22